Jääkiekkokeskustelu > Ottelut

Tapparan peliesitykset kaudella 2013-14

<< < (19/42) > >>

eetoli:

--- Lainaus käyttäjältä: Screamager - Joulukuu 19, 2013, 18:27:31 ---Tältä kaudelta on Tapparalla takana 33 peliä. Tilastoketjun ottelun tilanteen (johdossa/tasoissa/tappiolla) mukaisen pistepörssin lisäksi muutama huomio otteluiden sisäisestä pelaamisesta tilanteen mukaan:

- Tappara ei ole ollut johtoasemassa 8 pelissä ja toisaalta tappioasemaan ei ole jouduttu 17 pelissä.

- Keskimäärin Tappara on ollut ottelun aikana johtoasemassa 25 min 36 s, tasoissa 22 min 42 s ja tappioasemassa 12 min 39 s.

- Johtoasemassa on tehty 31 maalia ja päästetty 23, tasoissa on tehty 32 maalia ja päästetty 27 ja tappioasemassa on tehty 25 maalia ja päästetty 16.

- Johtoasemassa ylivoimaprosentti on ollut 16,22 % ja alivoimaprosentti 84,38 %, tasoissa yv-% on ollut 14,52 % ja av-% 83,18 % ja tappioasemassa yv-% on ollut 22,86 % ja av-% 88,89 %.

Tappioasemapelaaminen on ollut Tapparalle harvinaisin tilanne alkukaudella, mikä on tietysti sarjataulukon mukaan ymmärrettävää. Huomionarvoista kuitenkin on tuo tappioasemapelaamisen laadukkuus: keskimäärin vajaan 13 minuutin aikana per ottelu on tehty suhteessa paljon maaleja verraten tasoissa ja johdossa pelattuun aikaan, sama homma päästettyjen maalien kanssa, vähän on niitä päästetty. Tuossa 16 päästetyn maalin lukemassakin kummittelee kolme yksittäistä lukemaa, joista kertyy 63 % kokonaislukemasta: 1-6-HPK-tappio, 1-4-Kärpät-tappio ja 1-4-Jokerit-tappio.

Tappioasemassa myös erikoistilannepelaaminen on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin muissa tilanteissa. Yv-% on noin 7,5 %-yksikköä ja av-% noin 5 %-yksikköä parempaa kuin muissa tilanteissa. Yksilöitä esiin nostaen, Tilastoketjun pistepörssistä laskien Palola, Jormakka ja Kuusela kolmistaan ovat tehneet 60 % Tapparan tappioasemassa tekemistä maaleista. Sama kolmikko erottuu myös ottelun tilanteen tasoittavien maalien tilastosta, Palolalla ja Jormakalla neljä sekä Kuuselalla kaksi, yhteensä 63 % kaikista tasoittavista maaleista.

--- Lainaus päättyy ---
Olipas hyvää ruodintaa. Tästähän analysoidessa tulee selvästi myös eri tavoitteet näkyville:
- Jos ollaan johdossa, pyritään jäädyttämään vastustajan peli ja keskitytään johdon puolustamiseen => ylivoimapelaamisen taustalla oleva draivi on puolustava, joten ylivoimapelin draivi myötäilee sitä.
- Tappioasemassa taas jahdataan vastustajan päänahkaa ja pyritään saamaan maalia aikaiseksi => ylivoimapeliin tulee myös tappamisen meininkiä ja draiville tulee helpotusta.

Samoin täytyy sanoa, että tappioasemassa kentällisten määrä kapenee yleensä yhdellä ja se tuo taas suhteellisesti enemmän peliaikaa myös ykköskorin äijille ja varsinkin ylivoimaukoille ratkoa pelejä. Eli drill-down analyysinä johtava muuttuja yhtälössä on nimenomaan pelillinen päätavoite voiton saavuttamiseksi.

Screamager:
Eilisen 17.1. SaiPa-pelin jäljiltä oli joissain yhteyksissä puhetta Tapparan ohi-pelaamisesta. Tapparan peli on nykyään paljolti tilan voittamista ts. pystysuunnan jääkiekkoa ja pyrkimistä kamppailuihin, joista sitten sitä tunnetta pyritään hakemaan. Playoffeissa tämä voi olla mitä mahtavin tapa pelata, mutta ei se välttämättä runkosarjapelistä toiseen kanna. Tässä pitäisikin mielestäni osata erottaa yksittäinen runkosarjapeli omaksi kokonaisuudekseen kehittymisprosessissa ja nähdä pelitavalla olevan pidempi jatkumo, pelkkien yksilöiden lyttäämisen sijaan.

Tapparan pelissähän on jo pitkään nähty tuota "puskemista ja kuskailua" eli keskialueen ylittämistä kuljettamalla lyhytsyöttöpelin ts. kiekkokontrollin elementtien sijasta. Joskus "puskeminen" toimii ja joskus, kuten eilen, sitten taas ei. Tukipelaamisen täytyy olla hyvässä kunnossa, jos tuota pelitapaa tahtoo toteuttaa menestyvästi. Jos sitten tekeminen on sitä joihinkin runkosarjapeleihin ns. pakollista melkein-tasoa (niin kuin esimerkiksi perjantaisessa SaiPa-pelissä), jolloin syötöt menevät luistimiin tai kokonaan ohi (vaikutusta sekä syöttäjällä että syötön vastaanottajalla!), etäisyydet kasvavat liikaa (kenttätasapaino ts. pelin leveys pystyyn/poikittain kasvaa liikaa) ja hyökkäyspäässä ei onnistuta pitämään pitempää painetta, ei suoraviivaista pelitapaa voida toteuttaa menestyvästi. Tukipelaaminen ei ole silloin viisikon sisällä kunnossa ja näyttää siltä, kuin pelissä ei olisi ajatusta riittävästi mukana. Se on sitten vain spekuloitava asia, mikä tai mitkä syyt tuon peliotteen heikentymisen taustalla ovat. Niitä ei kovin varmalla pohjalla pysty sanomaan kuin joukkueen sisällä oleva henkilö. Voidaan vain todeta, että ohi-pelejä ei voida välttää niin pitkään kuin pelaajat ovat ihmisiä eivätkä koneita. Niin sanotusti, se nyt vain on niin, eikä toivomalla tai parkumalla muuksi muutu.

Se, mitä tuollaisissa "ohi-peleissä" toivoisin ihan sen yksittäisen pelin kannalta, ts. lyhytjänteisesti ajatellen, näkeväni, olisi työn teettäminen enemmän kiekolla. Jos se puskeminen ja pystysuunta ei näytä toimivan, otettaisiin pelaamiseen enemmän peliä rytmittäviä tekoja ja hyödynnettäisiin tiiviimpää viisikkoa sekä kiekon liikettä hyökkäämisessä, eli lyhytsyöttöpelaamista. Puolustaminenhan on pelistä toiseen kantanut vähintään ok-tasolla, mutta hyökkäyspelaamisessa on ollut sakkausta. Toisaalta sitten taas pitkäjänteisemmin ja vähemmän värilaseilla ajatellen, ymmärrän "puskemis"-lähestymistavankin, koska sillä on perustellusti pystytty menestymäänkin eli voittamaan pelejä. Pelin kehittäminen tähtää kevääseen ja siellä (playoffeissa) asenne on luonnostaan kovempi sekä taistelutahtoisempi, jolloin nykyisenkaltaisen pystysuunnan pelin pitäisi olla tunnetilaan miltei täydellisesti sopiva.

coly:

--- Lainaus käyttäjältä: Screamager - Tammikuu 18, 2014, 10:22:48 ---Jos sitten tekeminen on sitä joihinkin runkosarjapeleihin ns. pakollista melkein-tasoa (niin kuin esimerkiksi perjantaisessa SaiPa-pelissä), jolloin syötöt menevät luistimiin tai kokonaan ohi (vaikutusta sekä syöttäjällä että syötön vastaanottajalla!), etäisyydet kasvavat liikaa (kenttätasapaino ts. pelin leveys pystyyn/poikittain kasvaa liikaa) ja hyökkäyspäässä ei onnistuta pitämään pitempää painetta, ei suoraviivaista pelitapaa voida toteuttaa menestyvästi. Tukipelaaminen ei ole silloin viisikon sisällä kunnossa ja näyttää siltä, kuin pelissä ei olisi ajatusta riittävästi mukana.
--- Lainaus päättyy ---

Eilen oli nähtävissä parhaiten tuo kenttätasapainon pettäminen. Laiturit odotti punaisella laidoissa kiinni syöttöä, niin sehän on helppo tapa puolustaa pois ja hyökkäyspelaamisen jatkumosta ei tarvitse puhuakaan. Tämä oli nähtävissä varsinkin Järvisen kentän ollessa jäällä. Jos jengin jalat on tuollaisessa kunnossa kiinni, niin kyllä kiekon pitää silloin tehdä työtä eikä miesten, muuten saadaan näitä "ohi-pelejä" joissa näyttää ettei joukkuetta kiinnosta pätkääkään. En oikein ymmärrä miksi se viime kauden pelitapa on pitänyt heittää lähes tyystin romukoppaan.

Kyseessä on kuitenkin vain runkosarja niin pakko ajatella pidemmälle kevääseen. Tälläinen kategorisesti aina "pystyyn puskeminen" ei voi jokaisessa runkosarjan pelissä kantaa. Se on mielestäni liikaa kiinni joukkueen vireystilasta, varsinkin kun Tapparasta löytyy myös näitä diesel-junia Plihalin, Greenin, Niemisen, Kankaanperän ja Sawadan muodossa. Lisäksi pienemmät pelaajat elävät pitkälti täysin liikkeestään, niin näen tämän pelitavan aika haavoittuvaisena play-offseihin vrt. viime kauden pelitapa.

MansenMies:
Pari poimintaa Tapparasta omasta näkökulmastani:
-menestys menee viihdyttämisen edelle
-luotetaan siihen, että playoffeissa saadaan takaisin se, mitä menetetään katsojaluvuissa

Omasta mielestäni tässä logiikassa on kuitenkin se vika, että playoffeissa tunteella on aika suuri vaikutus. Tämän todistaa ihan viime kauden Ässät. Aina toitotetaan sitä, että nykyjääkiekko Liigassa on pääasiassa liiketoimintaa, joten tuntuu jotenkin järkyttävältä, että 80-90% kaudesta eli runkosarja pelataan niin, että vain osassa katsojat viihtyvät. Itse olen katsonut suurimman osan Tapparan peleistä kaudella ja myönnän, että monessa matsissa on tullut viihdyttyä (esim. kotipelit Kärppiä vastaan), mutta siinä on ollut vastustajallakin aika paljon vaikutusta. Sitten on näitä matseja, jotka tuntuu, että Tappara vain haluaa alta pois. Noissa matseissa on turha ihmetellä sitä, että miksi katsojia on noin vähän. Tunne kentällä välittyy katsomoon huomattavasti paremmin kuin katsomosta kentälle.

Rautakorven tapa keskittyä vain pleijareihin olisi ehkä kannattava taloudellisesti, jos hänen joukkueensa voittaisi mestaruuden. Valitettavasti näin ei kuitenkaan useimmiten tapahdu, koska se tunne ja tahto näyttelee urheilussa niin isoa osaa (onneksi). Tämän vuoksi vaikka Tapparaa ja joukkueen menestystä rakastankin enemmän kuin mitään muuta urheilua (ehkä poislukien Leijonat), niin toivoisin kyllä astetta viihdyttävämpää ja tunteellisempaa pelaamista runkosarjassa.

Tuossa tiivistettynä omat aatelmani seuraillessani lauantai-illan matsia Pelikaaneja vastaan.

Number7:

--- Lainaus käyttäjältä: MansenMies - Tammikuu 25, 2014, 22:59:33 ---Rautakorven tapa keskittyä vain pleijareihin olisi ehkä kannattava taloudellisesti, jos hänen joukkueensa voittaisi mestaruuden. Valitettavasti näin ei kuitenkaan useimmiten tapahdu, koska se tunne ja tahto näyttelee urheilussa niin isoa osaa (onneksi). Tämän vuoksi vaikka Tapparaa ja joukkueen menestystä rakastankin enemmän kuin mitään muuta urheilua (ehkä poislukien Leijonat), niin toivoisin kyllä astetta viihdyttävämpää ja tunteellisempaa pelaamista runkosarjassa.


--- Lainaus päättyy ---

Koko teksti täyttä asiaa ja olen itsekin täsmälleen samaa mieltä. "Ongelma"on toki vähän siinä, että Rautakorpi tosiaan tuo menestystä. Halutaanko menestystä vai viihdyttävyyttä ? Nämä kaksi asiaahan eivät toki sulje toisiaan pois. Rautakorven kiekko on aina lähtenyt puolustuspelaamisesta ja etenkin pleijareissa tämä pelityyli korostuu entisestään. Kun koko toiminta rakentuu kevään pelejä varten, voidaan myös keväällä odottaa menestystä. Siltikin, on vähän vaikea motivoida itseään lähteä hallille katsomaan runkosarjan otteluita Jyp/Saipa/Ilves ym. vastaan, koska tietää pelin viihdetason olevan todella heikko. Keskialueen trappi on tehokasta ja hyvää pelaamista, mutta viihdearvo sillä on lähes nolla.

Tänään tehtiin neljä maalia, mutta pelin viihdearvo ei ollut lähelläkään hyvää, koska siitä puuttui tunne ja vauhti lähes tyystin. Varsinkin kotipeleissä toivoisi Tapparan oikeasti pelaavan todella aktiivisesti ja hakevan maaleja jopa pienellä riskillä. Ekassa ja kolmannessa erässä Myllyniemellä oli yhteensä 7 torjuntaa ja koko pelisssä yhteensä 17. Kärppiä vastaan taisi vastustajan veskarilla olla 12 torjuntaa. Pleijareissa vain voitoilla on merkitystä, mutta pakko sanoa että runkosarjassa olisi kiva välillä nähdä hyökkäävempi ja monimuotoisempi Tappara. Meillä on sarjan parhaat laiturit, mutta se ei kyllä näy lähellekään aina pelaamisessa. Vaikea valittaa nykyisestä tahdista, mutta iloinen hyökkäyspeli ei mielestäni välillä olisi pahitteeksi, jos meitä katsojia ajatellaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu