Eilisen 17.1. SaiPa-pelin jäljiltä oli joissain yhteyksissä puhetta Tapparan ohi-pelaamisesta. Tapparan peli on nykyään paljolti tilan voittamista ts. pystysuunnan jääkiekkoa ja pyrkimistä kamppailuihin, joista sitten sitä tunnetta pyritään hakemaan. Playoffeissa tämä voi olla mitä mahtavin tapa pelata, mutta ei se välttämättä runkosarjapelistä toiseen kanna. Tässä pitäisikin mielestäni osata erottaa yksittäinen runkosarjapeli omaksi kokonaisuudekseen kehittymisprosessissa ja nähdä pelitavalla olevan pidempi jatkumo, pelkkien yksilöiden lyttäämisen sijaan.
Tapparan pelissähän on jo pitkään nähty tuota "puskemista ja kuskailua" eli keskialueen ylittämistä kuljettamalla lyhytsyöttöpelin ts. kiekkokontrollin elementtien sijasta. Joskus "puskeminen" toimii ja joskus, kuten eilen, sitten taas ei. Tukipelaamisen täytyy olla hyvässä kunnossa, jos tuota pelitapaa tahtoo toteuttaa menestyvästi. Jos sitten tekeminen on sitä joihinkin runkosarjapeleihin ns. pakollista melkein-tasoa (niin kuin esimerkiksi perjantaisessa SaiPa-pelissä), jolloin syötöt menevät luistimiin tai kokonaan ohi (vaikutusta sekä syöttäjällä että syötön vastaanottajalla!), etäisyydet kasvavat liikaa (kenttätasapaino ts. pelin leveys pystyyn/poikittain kasvaa liikaa) ja hyökkäyspäässä ei onnistuta pitämään pitempää painetta, ei suoraviivaista pelitapaa voida toteuttaa menestyvästi. Tukipelaaminen ei ole silloin viisikon sisällä kunnossa ja näyttää siltä, kuin pelissä ei olisi ajatusta riittävästi mukana. Se on sitten vain spekuloitava asia, mikä tai mitkä syyt tuon peliotteen heikentymisen taustalla ovat. Niitä ei kovin varmalla pohjalla pysty sanomaan kuin joukkueen sisällä oleva henkilö. Voidaan vain todeta, että ohi-pelejä ei voida välttää niin pitkään kuin pelaajat ovat ihmisiä eivätkä koneita. Niin sanotusti, se nyt vain on niin, eikä toivomalla tai parkumalla muuksi muutu.
Se, mitä tuollaisissa "ohi-peleissä" toivoisin ihan sen yksittäisen pelin kannalta, ts. lyhytjänteisesti ajatellen, näkeväni, olisi työn teettäminen enemmän kiekolla. Jos se puskeminen ja pystysuunta ei näytä toimivan, otettaisiin pelaamiseen enemmän peliä rytmittäviä tekoja ja hyödynnettäisiin tiiviimpää viisikkoa sekä kiekon liikettä hyökkäämisessä, eli lyhytsyöttöpelaamista. Puolustaminenhan on pelistä toiseen kantanut vähintään ok-tasolla, mutta hyökkäyspelaamisessa on ollut sakkausta. Toisaalta sitten taas pitkäjänteisemmin ja vähemmän värilaseilla ajatellen, ymmärrän "puskemis"-lähestymistavankin, koska sillä on perustellusti pystytty menestymäänkin eli voittamaan pelejä. Pelin kehittäminen tähtää kevääseen ja siellä (playoffeissa) asenne on luonnostaan kovempi sekä taistelutahtoisempi, jolloin nykyisenkaltaisen pystysuunnan pelin pitäisi olla tunnetilaan miltei täydellisesti sopiva.