Jääkiekkokeskustelu > Ottelut

Tapparan peliesitykset kaudella 2013-14

<< < (9/42) > >>

vepsu:

--- Lainaus käyttäjältä: vepsu - Syyskuu 30, 2013, 21:32:40 ---Huomenna on saatava JyP.ltä täydet kolme pistettä, jotta ei jäädä viime vuoden vauhdista( joka sekään ei ihan hyvin alkanut) pahasti jälkeen. Viime vuonna oli koossa 13p kahdeksan pelin jälkeen, nyt 8p seitsemästä pelistä. Jos jäädään pisteittä, on ero jo 5p viime vuotisesta, joten pinnoja olisi raavittava jo tässä vaiheessa, ettei suora pleijariraja karkaa turhan kauas.

--- Lainaus päättyy ---
Tosin viime vuonna saatiin lokakuussa 11 pelistä vain 13 pistettä, joten seuraavista 11 pelistä jos raavitaan 15p ollaan viime vuoden vauhdissa. Ettei tässä nyt peli vielä ole hävitty, vaikka ankeelta peliesitykset vähän vaikuttaa.

jurpo:

--- Lainaus käyttäjältä: vepsu - Syyskuu 30, 2013, 21:32:40 ---Huomenna on saatava JyP.ltä täydet kolme pistettä, jotta ei jäädä viime vuoden vauhdista( joka sekään ei ihan hyvin alkanut) pahasti jälkeen. Viime vuonna oli koossa 13p kahdeksan pelin jälkeen, nyt 8p seitsemästä pelistä. Jos jäädään pisteittä, on ero jo 5p viime vuotisesta, joten pinnoja olisi raavittava jo tässä vaiheessa, ettei suora pleijariraja karkaa turhan kauas.

--- Lainaus päättyy ---
Sarjataulukko armahtaa aika paljon, 6 pistettä kerhoon, 5 Jokereihin, Jyp ja Kärpät käytännössä tasoissa meidän kanssa. Kärki on hiukan karannut, mutta ei todellakaan mitään hätää. Joulutauolle mentäessä kolmen kärki EI ole Pelicans, Saipa ja Ilves.

Screamager:
Nyt Tapparan peli ei enää vaikuta pakotetulta. Enää ei väkisin haeta nopeaa avausta, jos sille ei ole paikkaa, vaan nähdään pakki-pakki-syöttöjä tai jopa palautuksia päättömän pystysyötön sijasta. Viivelähtöjä ei silti vaihtojen ulkopuolella liiemmälti ole, joten siltä osin peli on hivenen nopeampaa kuin mitä viime kaudella. Keskialue ylitetään usein kuljettamalla, mikä tietty sopii nopeille laitureille, mutta ainakin JYP-pelissä nähtiin myös puolustusalueelta lähetettyjä passiivisia roikkukiekkoja ilman pyrkimystäkään organisoituun hyökkäyspeliin - onko tämä sitten sitä viime kaudelta tuttua johtoaseman passivoitumista? Tämän hetken puolustusjoukolla se ei vaan tuota yhtäläistä lopputulosta, mutta onneksi Metsola on hoitanut puolustajien virhemerkkauksista syntyneitä tilanteita. Johtuu tietty myös siitä, että johtoasemassa ei ole vielä paljoa aikaa vietetty, puuttuu rutiini johtoasemapelaamisesta. Olen varma, että siihen kehittyy ajan kanssa toimiva konsepti, mutta toistaiseksi johtoaseman passiivisuus on ollut kokonaisuudessaan heikosti toteutettua.

Hyökkäyspelissä tunnusomaista oli alkukaudesta taipumus omaehtoiseen kiekosta luopumiseen keskialueen ränniroiskaisujen muodossa ja nihilistisesti muotoiltuna pyrkimys kiekon menettämiseen, kun YLInopean pakin avauksen jälkeen hyökkääjä menee keskialueella kuljettaen ja yrittää yksin saada tilanteen aikaan. Tästä myös osa ränniroiskaisuista juontaa juurensa, kun ei ole tilaa edetä ja pistetään kiekko vain kauemmas omasta maalista vastustajan päätyyn. Pelissä oli alkukaudesta siis voimakas pyrkimys tilan voittamiseen luistelemalla, kun taas esimerkiksi nyttemmin nähdyn lyhytsyöttöpelin suuntauksen ideahan on luoda lyhyemmillä syötöillä jatkuvasti tilaa, jossa oma joukkue on ylivoimaisena vastustajaa vastaan, jolloin tilan voittaminen on huomattavasti helpompaa kuin selkeän alivoimaisella luisteluhaastolla. On niitä luisteluhaastoja vieläkin, mutta ne saavat alkunsa organisoidummasta hyökkäykseenlähdöstä, jolloin oma järjestelmällisempi pelaaminen asettaa puolustavalle joukkueelle enemmän haasteita kuin hajanainen hyökkäysryhmitys.

Jos vielä syvennetään hyökkäyspelin tarkastelua ja jaotellaan se alueittain puolustusalueen (PAHP), keskialueen (KAHP) ja hyökkäysalueen hyökkäyspeliin (HAHP) ja ajatellaan pelitavan tähtäävän 5vs5-pelin voittamiseen, niin suurimmat ongelmat tällä hetkellä kohdistuvat edelleen yleisesti kuvailtuna maalintekoon ja hyökkäyspelillisesti ongelma on mielestäni ”alussa ja lopussa”. PAHP alkaa paineen alla sakata, kiekon kanssa tulee korostettu kiire ja huono ratkaisu. No, sehän vastustajan korkean karvauksen tarkoitus onkin, mutta ei hyökkäykseenlähtö saa jäädä polkemaan paikalleen niin montaa kertaa kuin esim. JYP-pelissä oli nähtävissä. Missä ongelma sitten on, hyökkääjät tai toinen pakki ei saa tehtyä itseään pelattavaksi vai avaajalta puuttuu rohkeutta pelata kiekkoa ylös mokaamisen pelossa? No, alkukaudella sitä pelkoa ei tippaakaan ollut, kun kiekko lähti heti ylöspäin haltuunsaamisen jälkeen – tätä käskyä on ilmiselvästi muutettu kontrolloidumman avaamisen suuntaan ja luoko se sitten vielä prosessin tässä vaiheessa ylivarovaisuutta virheitä kohtaan? Paineetta lähtiessä lähdöt onnistuvat sitten jo paremmin ja silloin lyhytsyöttöpeli pääsee esille.

Keskialueen ylitykset ovat nyt ensimmäisiä pelejä kontrolloidumpia ja kun ei olla johtoasemassa, ylityksissä on selkeämmin tavoite kohti maalia kuin passiivisissa johtoaseman toivotaantoivotaan-roikuissa. Ylitykset kuljettamalla tai korkeintaan yhdellä syötöllä tuntuvat tällä hetkellä yleisimmiltä hallittuja ylityksiä pohdittaessa ja silloin, kun tämä KAHP pyrkii maalintekoon passiivisuuden sijasta, on se riittävässä kunnossa.

HAHP on suoraviivaisuuden ja kiekkokontrollin sekoitus tällä hetkellä. Suoralla hyökkäyksellä puolustusalueelta lähtien on viime peleissä tehty suhteessa paljon maaleja kun taas tasakentällispyöritykset viime kauden mallilla ovat jääneet torsoiksi. Potentiaalia pyörityksiin on, muun muassa Järvinen on kehittynyt kiekonsuojauksessa ja Erkinjuntti oli jo viime kaudella tässä loistava, mutta toistaiseksi pyöritykset ovat olleet melko tuottamattomia. Se on nykyrosterilla positiivista, että sieltä löytyy pelaajia, jotka oikeasti osaavat ja tahtovat laukoa (Kuusela, Jormakka ja Palola) ja toisaalta löytyy näitä pyörittäjiä (Järvinen ja Erkinjuntti). Muut täydentävät näitä palasia ketjukohtaisesti ja esimerkiksi Peltola on ottanut suoraviivaisuudessa askeleen eteenpäin. Temput palvelevat joukkuetta ja tuottavat tulosta, mikä on ”pitkän linjan tapparalaisella” kuten Peltola on, hyvinkin positiivista ja itse arvostan kovasti Peltolan pitkäjänteisyyttä pysyä Tampereella.

Ongelmat HAHP:ssa liittyvät siis toisaalta vahvalta vaikuttavaan, mutta kuitenkin tuloksettomaan kiekkokontrollipelaamisen. Laukojia on, mutta laadukkaita laukauksia ei ole tullut riittävästi jolloin maalinteko on hankalampaa. Tässä tasakentällisin maalintekoa pohdittaessa voisi luoda katsauksen tuonne Tilastoketjuun seuraamaani erikoistilannepelaamisen käppyrään ja eritoten noihin kuvan laatikoissa oleviin prosenttilukuihin. Ne siis kuvaavat ylivoimalla tehtyjen maalien osuutta kaikista tehdyistä maaleista ja toisaalta alivoimalla päästettyjen maalien suhdetta kaikista päästetyistä maaleista.

Tällä kaudella 41,18 % maaleista on tehty ylivoimalla, kun viime kauden alkutaaperruksessa oli tässä vaiheessa tehty 25,93 % maaleista ylivoimalla. Selvääkin selvempää on, että tasakentällispelin pitää tehostua, sillä ylivoima on tässä vaiheessa prosentuaalisesti kuitenkin heikompaa kuin viime kaudella, minkä huomaa noista käyristä, tämän kauden prosentti on noin 2 %-yksikköä viime kautta heikompaa. Alivoima taas ei aiheuta puolustuspelaamiselle läheskään yhtä paljon harmaita hiuksia nyt kuin viime kaudella tässä vaiheessa, alivoimalla on päästetty nyt 22,73 % kaikista maaleista kun viime kaudella vastaava luku oli kahdeksan pelin jälkeen 36,36 %, lisäksi av-% on nyt vajaa 8 %-yksikköä parempaa kuin viime kaudella.

***

Liigan tilastoinnista on avauduttu tarpeeksi, mutta olisi näin uusitun pelitavan kannalta erittäin mielenkiintoista nähdä alkukauden laukauskarttoja ja yleisemminkin laukomistilastoja tarkemmin kuin vain joukkuetasolla vastustajan maalivahdin torjunnoista kääntäen laskien. Sen verran olen tietoa onkinut (laskenut pelaajatilastosta pelaajien laukaukset yhteen, niissä on ohi menneet ja blokatut mukana, maalivahtien torjunnoista saa maalia kohti menneet laukaukset) ja ulkomuistista muistaen, että Tapparan kokonaislaukaustarkkuus oli ennen JYP-peliä kaavalla (laukaukset maalivahdille)/(kaikki laukaukset) n. 63 %, kun ennen Jokerit-peliä tarkkuus oli n. 70 % eli rutkasti parempi. Jokerit- ja Ässät-peleissä laukominen oli siis epätarkkaa, kun kahden pelin perusteella kokonaisprosentti laski 7 %-yksikköä.

Sen verran mitä Liigan tilastoilla on tilastointia pystynyt tähän mennessä pitämään yllä, joka pelissä vastustaja on laukonut noin viisi laukausta enemmän maalia kohti kuin Tappara ja sekä Tapparan että vastustajan otteet ovat tuloksellisesti parantuneet mitä pidemmällä ottelu on edennyt. Ne kokoamani tilastot ovat kuitenkin vielä niin lapsenkengissä, ettei niillä ole kummempaa lisäarvoa niin kauan kuin Liigan tilastointi on retuperällä eikä laukaustarkkuuksien ja laukomissektorien määrittely laukauskartoista onnistu.

iroj:

--- Lainaus käyttäjältä: Ioni - Syyskuu 30, 2013, 21:19:31 ---On muuten Metsolalla ihan samat statsit kun Tuokkolalla vuosi sitten... Silloin syypää kaikkeen oli alkukaudesta juurikin Peki, nyt se syy onkin jostain kumman syystä monen mielestä ihan kaikissa muissa paitsi Metsolassa. Nämä muitten syyttelijät ovat vielä suurelta osin niitä samoja tyyppejä jotka kaatoivat viimekauden huonon alun veskarin niskaan.
Edelleen, en ole sitä mieltä, että Juha olisi huono maalivahti, mutta ei sitä ole Pekikään. Pelit tällä kaudella KalPassa ovat sen jälleen kerran osoittaneet. Eniten mua vaan kyrsii täällä tämä pelaajien epätasa-arvoinen kohtelu.

--- Lainaus päättyy ---

Vuosi sitten suurimmat ongelmat olivat alivoimapeli (liigan huonointa) ja maalivahtipeli (torjuntaprosentit selvästi alle keskitason).
Vuosi sitten Tapparan tulos 5-5-pelissä oli 20-12 kahdeksan pelin jälkeen ja nyt 10-17.
Onhan pelissä hyviäkin merkkejä kun Tappara pelasi 8 erää putkeen päästämättä maaliakaan tasakentällisin mutta homma ei toimi vielä koko ajan.
Välillä puolustuspeli ei toimi kunnolla ja vastustajia tulee läpi.
Kahdessa viimeisessä pelissä Tappara on tehnyt 4 maalia tasakentällisin joten ehkä tässäkin aletaan päästä eroon tehottomuudesta.

Maalivahdin hyvyys mitataan torjuntaprosentilla ja virheiden vähyydellä.
Viimeisen neljän ottelun yhtäkään vastustajan maalia ei voi laittaa kovin paljon Metsolan piikkiin.
Tuokkola ei ollut kovin hyvä vuosi sitten.
Kahdessa peräkkäisessä ottelussa (Saipa, TPS) Tuokkolaa vastaan tehtiin kaikki 5 maalia reboundeista mikä on harvinaista.
Tuokkolan viimeisessä HPK-pelissä HPK teki 4 maalia vaikka sillä oli vain 4 laukausta vaaralliselta maalintekoalueelta mikä on harvinaisen vähän.

Kun Metsola tuli ykkösvahdiksi niin tuli selvä parannus maalivahtipeliin.
Tappara pelasi 3 ottelua peräkkäin päästämättä maaliakaan tasakentällisin.
Neljässä ottelussa ennen maaottelutaukoa Metsolan torjuntaprosentti oli huippuluokkaa (94).
Tuokkolan torjuntaprosentit olivat noin 90.

Metsola ei ole ollut yhtä hyvä kuin viime kaudella runkosarjassa mutta se ei kovin paljon selitä Tapparan ongelmia.

juujep:

--- Lainaus käyttäjältä: Screamager - Lokakuu 02, 2013, 00:44:48 ---


Jos vielä syvennetään hyökkäyspelin tarkastelua ja jaotellaan se alueittain puolustusalueen (PAHP), keskialueen (KAHP) ja hyökkäysalueen hyökkäyspeliin (HAHP) ja ajatellaan pelitavan tähtäävän 5vs5-pelin voittamiseen, niin suurimmat ongelmat tällä hetkellä kohdistuvat edelleen yleisesti kuvailtuna maalintekoon ja hyökkäyspelillisesti ongelma on mielestäni ”alussa ja lopussa”. PAHP alkaa paineen alla sakata, kiekon kanssa tulee korostettu kiire ja huono ratkaisu. No, sehän vastustajan korkean karvauksen tarkoitus onkin, mutta ei hyökkäykseenlähtö saa jäädä polkemaan paikalleen niin montaa kertaa kuin esim. JYP-pelissä oli nähtävissä. Missä ongelma sitten on, hyökkääjät tai toinen pakki ei saa tehtyä itseään pelattavaksi vai avaajalta puuttuu rohkeutta pelata kiekkoa ylös mokaamisen pelossa? No, alkukaudella sitä pelkoa ei tippaakaan ollut, kun kiekko lähti heti ylöspäin haltuunsaamisen jälkeen – tätä käskyä on ilmiselvästi muutettu kontrolloidumman avaamisen suuntaan ja luoko se sitten vielä prosessin tässä vaiheessa ylivarovaisuutta virheitä kohtaan? Paineetta lähtiessä lähdöt onnistuvat sitten jo paremmin ja silloin lyhytsyöttöpeli pääsee esille.


--- Lainaus päättyy ---
Tässä ollaan asian ytimessä kun ajatellaan Tapparan menestymistä. 1)Jos ja kun Tappara saa joukkuepuolustamisen kasaan niin alamme voittamaan kiekkoja isolla prosentilla omassa päässä.
2)Pelisysteemi tahi pelaajat ei tällä hetkellä pysty tukemaan eritäin tärkeää hetkeä, voitetetun kiekon jälkeista sekunttia. Kiekollinen pelaaja jätetään yksin eikä tukipelaamista löydy(ne pelaajat, jotka pärjäävät ilman tukipelaamista pelaavat muissa sarjoissa).
Kun nuo kaksi asiaa saadaan kohdalleen niin meidän taitavat hyökkääjät saavat sen pienen edun ja pääsevät tekemään tuhoa epäorganisoitua puolustusta vastaan, eikä meitä sen jälkeen pysäytä kukaan tässä sarjassa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu