Vähän tuli tässä pelissä sellainen viime kevään finaalisarjafiilis, kun pelit oli Porissa. Metsola hieman tai hieman enemmän epävarma ja kaikki pomput, mitkä vain voi pomppia Tapparan kannalta huonosti, pomppii. Jos noita Ilveksenkin maaleja katsoo, niin voi herranjumala. Jalkamaali, Tappara-puolustajan pelihousun kautta suoraan lapaan kimmonnut lahja ja sitten se Aallon pöpellys. Hyvin tultiin tasoihin, mutta se todellisten onnistumisten määrä – molemmissa joukkueissa – oli olematonta. Ilves sai paremmalla liikkeellä rakennettua silti enemmän maalipaikkoja.
Tässä voi mennä yli kymmenisen peliä, ennen kuin tatsi löytyy ja peli toimii paremmin. Melkein uskallan sanoa, että tämä ottelu alleviivasi niitä uskomuksiani, että Tapparan sijoittaminen ennakoissa sijalle 1. runkosarjassa on höpöhöpöä. Painotus ei selvästi ole siellä.