Djurgården-pelissä Tapparalla oli pelin virtauksen hallinta suurimmilta osin omissa käsissä ja takaiskumaalit syntyivät suurimmilta osin yksittäisistä pelivirheistä. Kyllä, toistoa ilmeni tarkoituksella, suurimmilta osin. Niin kuin laukaustilastot kertovat, Tappara laukoi maalia kohtia kaksi kertaa svenskiä enemmän, mutta teki maalin vähemmän - monen monta kertaa oli nätti syöttöketju kulkenut hyökkäysalueella, mutta viimeisen ratkaisun laatu oli luokkaa plekseihin. Viimeisessä erässä, en muista kellä, olikohan Erkinjuntilla, aivan avopaikka maalivahdin ollessa maissa ja yläkulmat auki, mutta niin vain se pleksi sieltä löytyi. Plihal sai kerran kovan rannekudin tolppaan, McRaella oli myös joku kimmoketolppalaukaus, mutta se niistä.
Ylivoimalla kiekko liikkui nätisti, totutusti, mutta kun kerran nyt on Kuuselaa ja muuta laukaustaitoista laituria, ei sitä seitsemää syöttöä aina tarvitse hakea. Tottakai, kärjistetysti syöttely väsyttää vastustajaa ja laukominen itseä, mutta toivottavasti nykyrosterille löytyisi kuuluisa kultainen keskitie laukomisen ja siirtelyn suhteen, ja nimenomaan laadukkaan laukomisen. Päälaukomisvastuu niille, joilta löytyy tahtoa, intoa, taitoa, tarkkuutta ja tylyyttä. Oli taas se tuttu ilmiö, että Aallolle haetaan kuvion tuskassa paikkaa ja olihan se tarkkuus maalia kohti hänellä ihan ok-tasoa, mutta kun se Aalto on vain yksi pelaaja kuviossa, muitakin oikeasti laukaustaitoisia ja -intoisia sieltä löytyy.
Djurårdenin kaksi ensimmäistä maalia syntyivät yksittäisistä Tappara-puolustuksen virheistä, ensimmäisessä heti 1-0-maalin jälkeen syntyneessä takaiskumaalissa kiekko oli juuri tullut Djurgårdenin alueelta Tapparan omalle alueelle, mutta huono syöttö joltain neloskenttäläiseltä meni suoraan svenskiä päin ja siitä tilanne rakentui. 1-2-maalissa ensin oman maalin takana Puistola syötti sokkosyötön selkänsä taakse, yritti laidan kautta tutulla kimmokkeella oliko Aallolle vai kelle, mutta kiekko jäi matkalle maalin taakse ja Kalin sai pistettyä kiekon yhdellä syötöllä maalin eteen, jossa tilannetta olivat estämässä keskemmällä Plihal ja painollisella puolella Nieminen, mutta kumpikaan ei kerennyt reagoimaan riittävän nopeasti puolustustilanteeseen ja djurgårdenilainen (Krüger) pääsi iskemään vajaan kainalon korkeudelle. Djurgårdenin kolmas maali olikin sitten jo enemmän itse tehty maali, maskin takaa ylivoimalla.
Tapparan maaleista Aallon 1-0 oli perinteinen ylivoimasahauksen lopputuote, lämärillä pienen asettelun jälkeen b-pisteen kaarelta. 2-3 Jormakalta oli juuri se tärkeä kaavasta poikkeava maali, ei sitä seitsemää syöttöä aina tarvitse hakea, vaan suoraviivainen nousu hyökkäykseen ja nopea lämäriviritys. Ja kuten todettu, maalipaikkoja oli huru mykke enempäänkin, mutta jos ja jos ja jos mummolla olis pallit, niin se olis pappa. 2-3-tappio ja tästä eteenpäin, seuraavana vastassa Brynäs torstaina kahdeksalta, vieraissa.