Suomen positiivinen sentteriongelma vaihtuikin sitten aika äkäseen lähes päälaelleen, eli negatiiviseksi sentteriongelmaksi. Ensin kovia senttereitä oli laidalle asetettavaksi asti, mutta nyt kaksi kokonaisvaltaisesti parasta sentteriä jäi sivuun harmillisten loukkaantumisten takia. Ei tilanne kuitenkaan mielestäni niin karmea ole, kuin ensinnä voisi kuvitella. Suomella riittää Euroopassakin suht laadukkaita senttereitä ja nyt kun Euroopassa pelataan, kokemukset täkäläisestä pelistä ovat itsessään tärkeitä.
Pelaajia arvotetaan helposti vain statuksen perusteella (NHL, KHL, tehopisteet ym.), mutta olympiaturnaus on tapahtumana suurta sopeutuvuutta ja muuntautumiskykyä vaativa aikaerorasituksineen kaikkineen, joukkueen jäsenten ja valmennuksen yhteisillä kokemuksilla ja varsinkin nyt isossa kaukalossa pelatessa nimenomaan ison kaukalon pelikokemuksella on merkitystä. Toisaalta puhdas yksilötaito, jota NHL-tason miehiltä löytyy, voi nousta yksittäisten pelien ratkaisuissa isoon rooliin ja kun pelimäärä on muutenkin pieni, yksilöiden virtuositeetin esiinnousu juuri oikeilla hetkillä voi ratkaista koko homman. Tämä virtuositeetin esiinnousu on tietysti nähtävissä esim. Suomenkin mahdollisuutena - Aaltonen, Kontiola, Lehterä, joista pari ensimmäistä ovat todistaneet taitonsa jo MM-tasollakin.
Eikä tapparalainen voi olla nostamatta esiin Barkovia, tässä kun ennakkokaavailujen perusteella edeltä on pari kaveria tippunut pois. Ratkaisuhalukkuutta ja näytönhaluja löytyy varmasti ja pää on todistetusti kestänyt tiukoissa paikoissa. Nyt olisi tarjolla ehkä yksittäisenä tapahtumana tähän mennessä kaikkein kovin haaste niin pelillisesti kuin mediahuomionkin osalta.
