HYÖKKÄÄJÄT:
Jarno Koskiranta: Vakuutti minut ensisilmäyksellä jo näkemässäni ET-pelissä. Suoraviivainen keskushyökkääjä, jonka pelissä on mikkokoivumaista päättäväisyyttä ja voimaa. Tasapainoinen molempiin suuntiin, vahva luistelu. Iso tekijä runkosarjasijoitukseen ja isoin tekijä finaaleihin pääsyssä. Flunssa hidasti finaalien alkupuolella, joka saattoi olla kohtalokasta Tapparalle.
Antti Erkinjuntti: Pelaaja jota on moitittu kiekon hautomisesta voitti Tapparan syöttöpörssin. Pelasi hyvin jo syksyllä, vaikka tulosta tuli vasta myöhemmin Fysiikka ja kokonaisvaltainen pelaaminen otti ison askeleen eteenpäin. Asenne kunnossa. Finaalien salliva tuomarilinja ja Ässien ronski puolustus aiheutti vaikeuksia päästä kulmista esiin.
Chris Connolly: Liigakauden paras hankinta. Piste. Ei vakuuttanut itseäni ET:llä, eikä täysin vielä syksylläkään, mutta Rautakorpi luotti sanoen, että homma on kiinni siitä miten kehittyy kauden mittaan - ja todellakin kehittyi! Vikkelät suunnanmuutokset ja oivallinen syöttötaito ja -silmä vahvuuksia. Loukkaantui dramaattisesti IFK-sarjassa, joka heikensi selvästi joukkueen kiekollista peliä ja ylivoimaa.
Ville Nieminen: Kehäraakki uransa ehtoopuolella? Lähtökohtaisesti 3. kentän laita? Vaikea sanoa kumpi oli uskomattomampi juttu: Barkovin läpimurto vai Niemisen comeback. Ei enää fyysisesti niin ylivertainen kuin lockout-visiitillään, mutta ikä tuonut kypsyyttä pelaamiseen. Ikä ja terveys taisi hieman tulla vastaan finaaleiden loppua kohti, mutta toisessa kotiottelussa nähty 1. erä meni suoraan suomalaisen kiekkoilun historiaan.
Alexander Barkov Jr: Ylisanat ja adjektiivit loppuvat kesken. Nerokas jääkiekkoilija, aina yhden siirron muita edellä, vahva molempiin suuntiin. Henkisesti vahva ja nöyrä. Yhtä asiaa pelkäsin kauden aikana ja IFK-sarjassa se sattui: Sasha luotti hieman liikaa kokoonsa taklaustilanteissa ja yllätettiin pariin kertaan kauden aikana. Meni rohkeasti väärästä välistä IFK-pelissä ja loukkaantui.
Olli Palola: Yksi kolmesta pelaajasta joka raivasi itsensä LeKistä isoon liigavastuuseen. Ajoittain hyvä laukaus ja rightin miehenä antoi vaihtoehtoja. Pystyy napakkaan fyysiseen peliin. Syöttötaitossa ja pelikäsityksessä parannettavaa. Joutui keväällä isoihin saappaisiin ja taisteli kunniakkaasti. Parhaimmillaan kuitenkin ehkä pienemmän roolin energiapelaajana. Huhut vievät Ilvekseen?
Niclas Lucenius: Tuli KHL:stä vähän maitojunamaisesti takaisin ja hieman epäiltiin sopiiko Rautakorven kurinalaiseen systeemiin. Tieto vakavasta sairastumisesta sotki kuviot ja tavoitteeksi tuli se, että on hyödyksi keväällä. Lähtökohtiin nähden pelasi kelpo kauden ja toi parhaimmillan taidon lisäksi kentälle myös tunnetta ja taklauksia. Pystyy antamaan hiuksia nostattavia syöttöjä YV:llä. Persoona jollaisia itse haluan nähdä kentällä. Kesällä posket lommolle ja talvella nähdään tehokas Lucenius.
Jukka Peltola: Urheilullinen ikilupaus jonka läpimurtoa on odotettu pitkään ja hartaasti. Taipumuksena olla yleisesti tehoton, mutta tehdä pari highlight maalia per kausi. Löysi roolinsa yleismiehenä joka tuurasi milloin missäkin kentässä. Playoff-peleissä yksi positiivisimmista yllättäjistä, pelaten vahvalla sykkeellä ja onnistui myös maalinteossa. Joko ensi kausi on SE kausi vai..?
Dragan Umicevic: Syöttötaituri jolle tyyli on tulosta tärkeämpää. Ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta 0+9 kevällä oli kuitenkin aika kova suoritus. Tulinen pelaaja jolla ajoittain läikkyi yli, mutta asenne tosipeleissä ei jätä moitteen sijaa. Lättysyötöstä Luceniuksen 59:59 maaliin tuli välitön klassikko.
Jan-Mikael Järvinen: Tunnustan - unohdin koko pelaajan olemassaolon, kunnes hän yhtäkkiä puki otteluun keskellä kautta. Yllättäin JMJ palasi pitkältä sairaslomalta valmiimpana liigaan kuin koskaan. Fysiikka mennyt ison harppauksen eteenpäin, joka mahdollisti rohkeamman pelaamisen. Eikä arastellut yhtään edes finaaleissa ja sai itsestään varmasti liki kaiken irti. Osoitti tällä kaudella, että tulevaisuus on liigassa, eikä Mestiksessä.
Jussi Makkonen: Viime kauden luottomies ja työhevonen valahti vuodessa 1. sentteristä 4. kenttään. Ihailtavaa on se, että asenteessa tämä ei näkynyt. Äheltää ja vääntää, mutta tulosta ei tule. Syöttötaito todellinen ongelma. Odotin Jussilta räkämaaleja kun vastuu kasvoi loukkaantumisten myötä, mutta niitä ei valitettavasti saatu. Oman uransa jatkon kannalta haasteellisessa tilanteessa.
Sami Venäläinen: Teräsmiehen fysiikalla varustettu vääntäjä löysi itsensä katsomosta yhä enemmän kauden edetessä. Vaikeuksia soveltua Tapparan kiekolliseen pelitapaan. Pääsi loukkaantumisten kautta takaisin ja väänsi kuten aina ennenkin, mutta tuloksellisesti laihasti. Olisiko kuitenkin pitänyt antaa edes sattunnaisesti pelejä talven aikana? Pidin playoff-pelien mustana hevosena, Makkosen kanssa, mutta tuloksellisesti siitä jäätiin vaikka yritystä olikin. Erikoista ettei miehen aloitustaitoa hyödynnetty, vaikka sentteripula vaivasi.
Elmeri Kaksonen: Entinen SaiPan 2. kentän laita oli yksi pelaajista jolta oli lupa odottaa enemmän. Koko kauden aikana ei saatu selvyyttä siitä mitkä ovat Kaksosen vahvuudet, kun kaikki on vähän viittä vaille. Alkukaudesta näkyi isojen virheiden myötä negatiivisesti eikä sisäistänyt pelitapaa. Ei noussut esiin isolla vastuulla, eikä toisaalta vakuuttanut alemmissakaan kentissä. Hieman yllättäin pysyi Rautakorven permanentissa ja ohitti mm. Venäläisen. Toivotaan, että tämä oli sisäänajokausi ja jatkossa parempaa.
Jarkko Malinen: Mestiksestä pehmeän taitopelaajan maineella tullut Malinen löysi pian paikkansa liigassa luotettavana 4. sentterinä. Kauden mittaa rooli nousi jopa 2. kentälliseen asti, mutta pelaaminen kuitenkin enemmän jarrumieheksi sopivaa. Ei löytänyt uusia vaihteita hyökkäyspeliin ylemmissä ketjuissa. Kuten Palola, mielestäni parhaimmillaan pienemmän roolin varmistavana sentterinä. Potentiaalia kuitenkin on ja ehkä tulevaisuudessa Aki Uusikartanon tapainen tasapainottava sentteri?
Lisäksi joukkueesa hyökkäsivät Raumalle myyty Jerry Ahtola, fantastinen NHL-työmyyrä Jannik Hansen, sekä try-out kokeilu Jeff Ulmer.
Aihe: Tappara 2012-13 kevättodistus (Luettu 6928 kertaa)