Sinällään tietysti ihan kiva juttu että Tapparasta välittyy lupsakka mielikuva, mutta se ei taida olla meidän juttu. Mitä tämä ***** positiivinen ilme tekee meidän brändille?
Ihan vakavasti tässä haastan: Tapparan brändiin kuuluu työntekö, tahdon portaat, graniittipakarat, tosikkomaisuus, jopa pieni helluntaihengellisyyden virvoittava tuulahdus. Lyhyellä perspektiivillä iloisuus on kivaa mutta pitkässä juoksussa ei. Kahva istui Tapparaan kuin ripa ipaan.
Toki tässä vähän kieli poskessa ja räkä poskella vaahtoan, mutta aidosti olen huolestunut - ei tällä meiningillä kannua keväällä kannniskella.
On myös valitettavaa, mitä Kiira Korpi on tehnyt mielikuvalle Rauno Korvesta. Kiira on niin hehkuva ja iloinen ilmestys, että väkisinkin vanha hyvä mielikuva Raunosta värittyy. Raunokin, tuo vakavuuden ja ddrmäisen tuloshakuisuuden synonyymi hinnalla millä hyvänsä, positiivisessa mielessä, saa uhkaavasti muita sävyjä.
Että piti artin tämäkin päivä nähdä.