Olipa taas sellainen kevätilta, että viimeiset kaudet ovat kuin perseaukinen muisto vain.
Tuomarit antoivat Barkoville kyseenalaisen jäähyn ja jättivät ainakin yhden jäähyn antamatta HIFK:lle Barkovin rikkomisesta. Kohtalainen ilta silti raitapaidoille.
HIFK yritti tosissaan. Pisti Tapparan ajoittain ahtaalle ja liikkui aivan eri tavalla kuin aikaisemmissa otteluissa - täysi hatunnosto siitä. Summasella pyöri ajoittain pää kuin Huuhkajalla ja C-päätyyn saakka kuului kun Raato huusi ("Paitsio"). Kovaa yritystä oli. Eriksson oli jopa loistava.
Tappara pelasi aika epätasaisesti. Välillä äärettömän hyvää peliä, mutta pykälän liian näyttävää maalia haettiin. Jalka ei ollut yhtä raikas kuin aiemmin. Pelattiin ehkä varman päälle kolmas voitto. Ajoittain homma meni ihan neppailuksi ja käytännössä HIFK teki maalinsa (varsinkin toisen) näistä hetkistä. Tässä mielessä Tapparalta huono peli. Lisää suoraviivaisuutta ja ehjä 60 minuuttia tavoitteena.
Metsola pelasi hyvin, muttei loistanut. Kumpaakaan maalia ei voi laittaa Metsolan piikkiin, vaikka jälkimmäinen oli juuri sellainen läheltä ylös -maali, jota jokainen huippuhyökkääjä yrittää pienikokoiselle maalivahdille. Mutta se mailapeli. Se on jumalauta aivan helvetin hirveää. Joka kerta, kun mies menee maalin taakse niin koko katsomoon iskee täysi paniikki. Tämä mailapeli on asia, joka jonkun maalivahtivalmentajan olisi opetettava nopeasti Metsolalle. Muuten aivan kymppi miinuksen peli Metsolta.
Puolustus oli epätasainen. Kankaanperälle ja Saravolle voisi antaa ns. puhtaat paperit (=hyvä perussuoritus). Aalto teki sen, mitä varten hänet on palkattu, aivan loistava veto suoraan syötöstä. Puolustuspäässä normaalia Aaltoa, eli useampia hazardeja illan aikana. Leimu oli katastrofi. Puolustuspään sijoittuminen varsinkin kolmannessa erässä aika surkeaa. Mäntylä
oli loistava. Mahtavia pommeja, myös avojäällä. Parrunpätkä ei petä. Elementissään. Kankaanperä oli perusvarma itsensä ja veti muutaman kerran ekassa erässä aika kovaa poikkaria oman maalin edessä.
Hyökkäys. Peltola hukkasi useamman paikan mutta energia riitti tutusti kaikissa tilanteissa. Barkov oli vaarallinen joka vaihdossa, mutta kaikesta näkyy, että jonkinlainen väsymys paistaa kaikesta. Ville veti moottoriturpa-showtaan, pelasi kovalla sykkeellä ja loi yllättäviä hyökkäyspään käänteitä. Koskiranta on kerta toisensa jälkeen yllättänyt Profeetan. Kerta kaikkiaan mahtava isäntä. HIFK:lla eivät vaan aseet riittäneet Jarnon pitämiseen pois maalipaikoilta. Arvostan erityisesti sitä, että Jarmo (yhdesä Villen ja Jukan kanssa) ajaa malille useita kertoja illassa. Umisevic menee hukkaan, kun muiden eplisilmä ei riitä noissa tilannenopeuksissa ymmärtämään, minne seuraava syöttö tulee. Mahtavia oivalluksia, mutta tällä kertaa ei tulosta.
Yleisö ja tunnelma elivät erittäin hyvin. Heti avauksesta tunnelma oli ajoittain jopa loistava ja huuto olisi jatkunut pelin päätyttyäkin jos joukkue ei olisi PO-tapojen mukaisesti poistunut heti kättelemättä areenalta jälkihöntsäilemään. Täysin tuntemattomat ihmiset tyulivat juttelemaan ennen peliä, sen aikana ja jälkeen. Kaikilla mieli korkealla. Tappara ei loistanut, mutta voitto tuli. Ja sekös meille maistuu.
