Peli ratkesi heikkoon alkuun ja Ässien Raannan hienoon peliin. Yksinkertainen konsepti, kun on käyty Euroopassa pelaamassa pari kovaa peliä, jotka ratkesivat niin perinteisesti kuin kerrasta poikki-pelit voivat ratketa, toinen joukkueen kannalta hienosti ja toinen huonommin. Rautakorpikin sanoi Urholla ennen peliä että takaisin Suomeen tultiin vasta maanantaita vasten. Ässät ei pelannut maajoukkuetauolla ja se näkyi.
Avauserän maalit olivat kaikki perinteisiä merkkausvirheitä, joista pystyy vetämään syy-seuraussuhteen lopputurnausreissuun. Dixon oli 5-3-av:lla jäänyt yksin Metsolan eteen ja Umicevicin hyvän syötön jälkeen Dixonin yksilötaito nousi esiin eikä Metsola voinut mitään. Loput kaksi olivat heikkojen yksilösuoritusten ja ajatatuksenkatkeamisen tulosta. Ajatus oli jäänyt johonkin, mutta onneksi se saatiin takaisin, joskin ei täysimääräisenä, loppupeliin ensimmäisen erän jälkeen. Vain Barkovin kenttä sai ensimmäisessä erässä luotua painetta ja edes jonkinlaista kuviota vastustajan päähän, avaukset lähtivät minne sattuivat, yritettiin luistella keskialueella vastustajan läpi ja kiekonmenetyksiä + hyökkäysten katkeamisia tuli luvattoman paljon. Perinteisiä virheitä, joiden pelkoa pystyi tulkitsemaan Rautakorven pelinalushaastattelusta. Haastattelussa Rautakorpi nosti pelitavallisia eroja esille, että pystyykö Tappara muuntautumaan takaisin SM-liigamoodiin, kun vasta oli kohdattu kaksi SM-liigaan verraten erityyppistä joukkuetta ET-lopputurnauksessa.
Jälkiviisaana känkkäränkkänä voi todeta, että riski ET-lopputurnauksen rasituksesta ja muista vaikutuksista kostautui nyt tähän yhteen peliin. Se ei ole kuitenkaan relevanttia arvostelua, koska mahdollisuudet lopputurnauksessa oli vaikka mihin, pelit siellä ratkesivat yksittäisiin suorituksiin ja tämä oli vain yksi peli SM-liigassa. Aallonpohjia tulee niin joukkueelle kuin pelaajillekin ja isossa kuvassa Tappara pelaa hyvää jääkiekkoa ja pystyy luomaan painetta sekä murentamaan vastustajan peliä. Vastustajallakin on kuitenkin aina reagointikykyä eikä vastustaja pelaa niin kuin itse haluaisi.
Tapparan paineistuskyky nähtiin tänään, mutta Raanta pelasi itselleen hyvää joulumieltä eikä Tappara ole vieläkään välttämättä henkisesti niin vahva, että pystyttäisiin unohtamaan itse tilanne ja tehtäisiin sitä, mitä osattaisiin, vapautuneesti. Ässät antoi varsinkin toisessa erässä Tapparan nousuun hyvät mahdollisuudet, mutta ylivoima oli sanalla sanoen mielikuvituksetonta ja helppohan se on yksittäistä pelaajaa haukkua, mutta meni se Brodinin vitosen ja Malkamäen kakkosen luoman 5-3-yv:n aikana kaikilta turhaksi eestaas-syöttelemiseksi. Alivoimakolmiota ei saatu rikottua tarpeeksi ja siihen ehkä turhauduttiinkin.
Loppuyhteenveto: Ratkaisunpaikat oli, mutta liekö väsymys luonut pientä pelkotilaa joukkueelle ja tämä synnytti mielikuvituksettomuutta ratkaisupaikoissa. Raanta oli erinomainen eikä Metsola maaleille oikein mitään voinut. Tämä peli oli yksittäinen peli eikä tästä kannata suuria päätelmiä vetää ottaen huomioon olosuhteet, jotka Tapparaan vaikuttivat.
edit: yksi a
