Olipa nautinollista katsoa peli ohjelmakirjastosta. Tarkoitan sitä, kun tiesin lopputuloksen ja tuomarinarit etukäteen. Osasi heittää hiukan värilaseja nurkkaan ja katsella objektiivisemmin kun ei jännäkakka ollut jatkuvasti housuissa.
Tuomareista. Mielestäni todella hyvä esitys heiltä, hiukan sääli että miehet saa kuraa tuollaisen esityksen jälkeen. Menihän siellä läpi mm. Viitaluomaan kohdistunut Aallon rike, vastaavasti pari Kerho jäähyä viheltämättä. Kuitenkin todella tasapainoinen ja linjakas esitys, siis millainen se nyt vaan voi SM-Liigassa olla. Itse en risuja antaisi. Rankkari ja ulosajo oikein vihelletty. Tappara sai Ilvestä vastaan hiukan samanlaisesta tilanteesta penaltyshotin ja eihän tuossa Tuulolan tilanteessa ollut mitään epäselvää. Mielestäni Kaksosen loukkantumisella ja peliin palaamisilla ei saisi olla asian kanssa mitään tekemistä. Näytti aika pahalta hidastuksissa. Niemisen rankkariin en ota kantaa, säbämäinen ja hieno maali.
Parasta oli pelissä tuo viimeinen erä. Tappara oli rohkea ja uskalsi pelata omaa peliään, ei pelännyt takaiskuja ja tappiota. Siinä mielessä erityisen tyytyväinen. Tasapeli oli aika oikeutettu lopputulos varsinaisen jälkeen. Ylivoima nyt oli ihan hanurista, sitä ei tarvitse erikseen mainita, sen näki kaikki. Suurimmat ongelmat oli kiekon ylöstuonnissa.
Pelaajista jäi mieleen Nieminen, Hansen ja Erkinjuntti. Ensin mainittu on Tapparan sielu ja johtaja. Hansen oli todella yritteliäs, tokihan siellä tuli kiekon menetyksiä, joka johti rankkariin mutta muuten erittäin mainio esitys. Samoin Erkinjuntti oli ylivoimaisesti paras ykköskentän hyökkääjistä, uskaltaa mennä kulmiin vääntämään ja ei pelkää mitään. Todella vahva kaksinkamppailuissa tällä hetkellä, pian näkyy tulostaululla, pakko. Huvittavaa oli kun Barkov pelasi sellaisen normihyvän pelin, ei pettänyt eikä loistanut, tai no, laittoihan se ylivoimalla pelin hienoimman syötön Connollylle, jolle ei maistunut laittaa kiekkoa maaliin. Maalilla Metsola oli taas todella varma ja eleettömän rauhallinen.
Pidin henk.koht todella paljon joukkueen reaktioista kun Nemo heitti kiekon reppuun ja tuli joukkueen taputeltavaksi. Siinä oli hienoa henkeä nähtävissä ja todella nautittiin voitosta.