Laitetaan nyt tähän ketjuun lisää pohdintaa nuorten joukkueesta, kun en parempaakaan löytänyt. TET-paikoista puhuttaessa linjahan on muuttunut Jortikan pestin jälkeen ja kaksi peräkkäistä vuotta on menty valmentajilla, joilla ei ole liigatason päävalmennuskokemusta. Viime vuonna päävalmentajana ja pelaajauraltaan kokematon, mutta apuvalmentajana kokenut Marjamäki oli jatkoajan päässä välierästä ja tänä vuonna valmentajana yleisestikin kokemattoman, mutta pelaajauraltaan todella kokeneen, Helmisen johdolla oltiin minuutin päässä finaalista.
Lyhyt vertailu:
- 2010-11 oltiin kuudensia, 2011-12 neljänsiä
- Molempina vuosina tärkeintä peliä johdettiin kahdella maalilla, mutta ottelun loppuhetkillä vastustaja tuli rinnalle ja otti voiton 60 peliminuutin jälkeen.
- Molempia noiden kisojen tärkeimpien pelien ratkaisuhetkiä yhdistää muutoin hyvin pelanneen ja joukkuettaan kannatelleen maalivahdin jonkinasteinen lipsahdus.
- Materiaalit olivat nähdäkseni hyvin tasaisia: 2010-11 mukana olivat Vatanen, Kivistö, Junttila, Jokipakka, Manelius, Haula, Rajala, Ortio, Pakarinen ja Nättinen sekä 2011-12 joukkueen runkomiehet poislukien loukkaantunut Mikael Granlund. 2011-12 vuonna taasen vuotta vanhempana MiG:n ikäluokka ja seuraavan parin ikäluokan kärkinimet Ruuttu, MaG ja Barkov. Hyökkäys menee 2011-12 joukkueelle kärjen kovuuden perusteella pienellä marginaalilla, puolustus taas 2010-12 joukkueelle selkeästi. Maalivahtiosasto menee tasan.
- 2010-11 joukkueella oli selkeähkö pelitapa, 2011-12 pelitapa oli ainakin pelinavausten osalta kökkö.
- 2010-11 joukkue pelasi melko tasaisesti neljällä kentällä, mutta sillä ei saatu materiaalin nähden parasta irti ainakaan kaikkien nimipelaajien osalta (Rajala ja Armia). 2011-12 joukkueessa mentiin selvästi ykkösketjun ehdoilla ja nelonen sai vain hajavaihtoja. Kärkipelaajista saatiin tehojen muodossa kohtuullisesti irti, mutta toisaalta nämä olivat puhki tärkeimmissä otteluissa.
- 2010-11 ei otettu päänahkaa ainoaltakaan "isolta". 2011-12 kaadettiin USA, joka oli viimeksi voitettu useita vuosia sitten.
Olisiko näissä kaksissa kisoissa nähty parempaa esim. Rautakorven tai Summasen johdolla? Se jää mysteeriksi. Joka tapauksessa hyvin pienestä oli kumpanakin vuonna, ettei valmentajista tullut suuria sankareita, mutta tämä pieni ero - kyky saada joukkue pelaamaan täydet 60 minuuttia maksimitasolla - jätti paikan jossitteluun. Täytyy kuitenkin muistaa, että sijoitukset ennen näitä "Miken ja Pulun" ikäluokan kisoja ovat olleet 6., 6., 7. ja 5. On tuossa siis nähtävissä nousujohteisuutta ja ehkäpä ensi vuonna kokemusta keränneet Armia, Barkov, Määttä ja Ristolainen kantavat joukkueen vihdoin takaisin mitalikantaan.