Loistava avauskausi Rautakorven projektille. Toki joukkuetta myös vahvistettiin, mutta näkyihän kaikesta pelillisestä toiminnasta aivan erilainen ammattimaisuus kuin synkällä Saarinen-Hirvonen-Dufva aikakaudella. Tämä edellinen kolmikko ei saanut Tapparaan ajettua minkäänlaista pelitapaa ja 12kk myöhemmin Tappara on valtakunnallisesti tunnustetuin "pelitapajoukkue".
Kiekkoa voi pelata monenlaisella taktiikalla, toteuttaen sitä hyvin tai huonosti, mutta ehkä kaikkein huonoin tilanne on se, että joukkueella ei ole pelitapaa ensinkään (vrt. Ilves). Rautakorpi puhui paljon siitä kuinka peli on tulosta tärkempää - lipsautti tämän jopa finaalien aikana, jolloin kuitenkin pelataan absoluuttisesti tuloksesta.
Mutta kaiken tämän taktisen nerouden jälkeen, mielestäni Rautakorvelle jäi myös opittavaa kesäksi. Ville Nieminen allekirjoitti asian jota koitin itse nostaa esille kevään voittoputkessa: Joukkue voitti pelejä liian helposti ja hieman mukavoitui. Pelitapa ja yksilöt olivat kunnossa, joten pisteitä tuli illasta toiseen vähän puolilepsuillakin esityksillä. Siksi toivoin HIFK:lta oikein kunnon haastoa, mutta sitä ei saatu. Jos Jokerit olisi selvittänyt Lukon, olisi Tappara varmasti saanut sopivasti kovuutta JYPiltä. Vaikka finaalit päättyivät kahteen tappioon, näen sarjan silti tietyllä tapaa nousujohteisena. Joukkue alkoi selvästi oppia pelaamaan Ässiä vastaan ja oli kentällä "vähemmän kusessa" kuin pahimmillaan sarjan alussa. Jos mestaruus olisi ratkaistu kymmenestä voitosta, niin kenties Tappara nostelisi kohta pyttyä?
Tappara kuitenkin hävisi ennenkaikkea yksilövirheisiin. Illasta toiseen toistui kaava, jossa peli on näennäisesti ihan hallinnassa, mutta omissa verkko heiluu mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Rautakorven tulee muistaa, että jääkiekko ei ole pelkkää fläppitaulua, vaan myös yksilöistä pitää saada paras mahdollinen suoritus irti oikealla hetkellä. Missään vaiheessa Tappara ei saavuttanut sellaista luottamusta herättävää flow-tilaa, jossa peli vain yksinkertaisesti näyttää sujuvan. Sen sijaan peli oli ajoittain vaikean näköistä ja hieman väkinäistä. Ässät oli tässä suhteessa täysin vastakohtaisessa tilassa - kiekot pomppivat lapaan ja tekemisestä huokui määrätietoisuus, joka näkyi myös maaleissa.
Tavallaan Rautakorpi käänsikin kelkkansa finaalien kaukalohaastattelussa, jossa ajatus kääntyikin taktiikasta yksilöihin:"Täytyy rakentaa parempi joukkue". Pitää kuitenkin muistaa, että vielä keskitalvella Ässien rosteri ei vakuuttanut ketään tiettyjä avainpelaajia lukuunottamatta - myivät kaiken lisäksi yhden liigan parhaista yksilöistä pois. En ole sitä mieltä että finaalit hävittiin rosteripaperilla, en edes Conon ja Sashan loukkaantumisten jälkeen. Ratkaisevaa oli se millä tasolla yksilöt suorittivat. Pelitaktiikastakin on kevään venyessä vaikea saada suurta etulyöntiasemaa, koska erittäin todennäköisesti myös vastustajalla on pelitapa kunnossa.