Ensi alkuun, jäätävä analyysi Mazzalta. Positiivisella tavalla meinaan. Kommentoin nyt aluksi vain paria ensimmäistä väitettä tilan- ja ajanpuutteen vuoksi.
Joukkueen fysiikka ei riitäTästä fysiikkatreenistähän oli aikoinaan toukokuussa juttua tässä ketjussa kun sen cross-training-keskuksen tj-Viitasen mielestä Rautakorven metodit eivät olisi ihanteellisia jääkiekko-lajille. Viitanen oli ihmetellyt että hän saisi omilla metodeillaan 30 % paremmat tulokset eikä Rautakorpi tätä ollut kovin ihmeellisesti noteerannut kun Viitanen oli hälle tästä maininnut. Kauhean syvällisesti asiaan ei silloin paneuduttu johtuen siitä että Viitanen ei tänne ollut kommentoimassa, mutta jonkunmoista keskustelua silloin syntyi (ketjun sivu 7->). Valmennusryhmässähän oli (vai on edelleenkin) erikseen fysiikkavalmentaja Tomi Mäkelä, internetille melko tuntematon kaveri kyseessä eikä Tapparakaan tarjoa sivuillaan muuta kuin syntymäajan ja kuvan. Mikä osuus hänellä on kokonaisuuteen, kuitenkin niin erikoistunut valmennusryhmä ilmeisesti kesän aikana oli koossa että vastuita oli jaettu. Rautakorvella tietysti koko orkesterista kokonaisvastuu.
Mutta siis se ajatus, kun Jääkiekkolehdessäkin haastateltu Jyrkkiö mainitsi sanatarkasti seuraavasti:
”Täällä keskitytään vähän eri hommiin. Porissa harjoittelu oli punttipainotteisempaa, tehtiin paljon isoilla raudoilla ja otettiin maksimiykkösiä. Tapparan oheisissa on painotettu voimantuottoa ja kestävyyttä.” Käsittääkseni tämä Tapparan hyödyntämä cross-training on aika uusi metodi jääkiekon piirissä, niin kuin JJ:n kommenteista voi päätelläkin. Rautakorpi, NiemisVille ja Kahilainen-Connolly aikanaan
kommentoivat uutta treenausmuotoa ja etenkin JR korosti huippu-urheilua palvelevia harjoittelumuotoja ja toiminnallisuutta. Muutenkin tämä treenimuoto tuntuu olevan nykypäivänä hyvin trendikäs ja tulokset huippu-urheilun piirissä perustuvat enemmänkin hypoteeseihin harjoittelun tuloksista empiirisen tiedon ollessa paljon vähäisempää kuin perinteisen punttitreenin piirissä. Muutenkin Tappara treenasi ennen kesälomaa paljon, pari-kolme tuntia salilla ja sitten pienemmän intensiteetin mutta kuitenkin pari tuntia kestävät jäät vielä päälle.
Mikä siis pääpointti on, liekö kysymys siitä kuuluisasta kunnonajoituksesta, tarkemmin ehkä siitä, että keho aktivoituu kauden rytmiin pikkuhiljaa ja sitten kun aktivoituu, on se erityisen hyvässä kunnossa
kokonaisuutena. Kaikki urheilijalle (myös jääkiekkoilijalle osin) tärkeät osa-alueet (hapenottokyky, lihaskestävyys, maksimivoima, notkeus/liikkuvuus, räjähtävyys, nopeus, ketteryys, koordinaatio, tasapaino ym) ovat saaneet tasaista treeniä uuden harjoittelumuodon ansiosta ja pysyvät tasaisesti kunnossa läpi pitkän kauden. Hyvistä kauteen valmistaneista harjoituspeleistä kertynyt henkinen paine yhdistettynä heti kauden alusta alkaen harjoitettavaan vaativaan nyansseihin perustuvaan pelitapaan ja fyysiseen paineeseen intensiivisen kesän jäljiltä lienevät yhteen ympättynä kääntäneet peliesitykset kentällä paikoittaisiksi jäätymisiksi, reagoinnin viiveiksi, paineen alaisiksi helpoiksi virheiksi ja yleiseksi pelin kankeudeksi.
Lavasta lapaan-syöttöpeli ja viisikkopuolustaminen eivät toimi yhdessä Yleisemminkin ottaen kiekollinen peli vaatii pelaajilta jatkuvaa ajattelua ja seuraavan tilanteen näkemistä edes jollakin tavalla etukäteen, missä kaveri menee nyt, minne on menossa, missä vastustaja ja väärät lavat ovat, missä kohtaa kenttää olen menossa, kuinka monta vastustajaa on edessä, mikä on juuri tähän tilanteeseen paras kiekollinen ratkaisu? Vai menisinkö helpolla ja roiskaisen kulmaan, sitten saan huudot niskaani ja tiukassa tilanteessa vieläpä viltityksen. Yhdistettynä treeneissä painotettuihin nyansseihin luistimien terien asennosta jokaisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin (mihin yksilö on kykenevä) yhtälö on haastava ilman tosipaikkaharjoittelua pääasiallisia vastustajia (SM-liigajoukkueet) vastaan. Jääkiekkolehden jutussa oli mainintoja Tapparan puolustusharjoittelusta, jossa painotetaan juurikin lavan ja kehon asentoja, niitä
pieniä Tapparan puolustus-/hyökkäyspeliä edistäviä asioita, joita pyritään sisäistämään pelaajien pääkoppiin niin, että ne tulisivat ilman eri ajattelua.
Vaikka Tapparan joukkue on kokenut suuren muutoksen verrattuna viime vuoteen, on joukossa edelleenkin ”Hirvosen ja Dufvan” jälkeläisiä. Puolustukseen panostettiin viime kaudella, jotta edes jokin osa-alue olisi sellainen, jolla menestystä kehtaisi tavoitella, ja osalla joukkueesta kestää omaksua uusi kiekollisempi pelitapa ja tämä realisoituu edelleenkin yksilövirheinä joita jo viime kaudella nähtiin (Kaijomaa, Saravo etc.). Tällä kaudella painotusta on siirretty hyökkäykseen, jolloin viisikon puolustusvalmius tietyissä tilanteissa kärsii, tällöin yksilövirheet kostautuvat todennäköisemmin.
ET- peleissä kuviot vielä toimivat, osaltaan siitä johtuen, että pelattiin täysin eri maista ja liigoista tulevia joukkueita vastaan, eri liigoissa korostetaan sisäisesti eri asioita ja joukkueet pyritään osaltaan rakentamaan niiden vaatimusten mukaisesti. Yksittäisillä yksilöillä, heidän ratkaisuillaan ja pelitavan yleislaatuisella ”paremmuudella” voidaan pärjätä, koska vastustajien skouttaaminen etukäteen ei ole yhtä oleellisessa osassa kuin 60 ottelun runkosarjassa stabiilimpien vastustajien kesken. SM-liigan peli on taktisempaa ja harkitumpaa verrattuna ET-kisoihin, johtuen siitä, että viimeksi mainittua pelataan viikko-pari silloin ja toinen tällöin, ensiksi mainittu on se, mitä varten SM-liigajoukkue on olemassa ja mistä se elantonsa saa. Pelin kehittyminen kestää kauemmin vaativammassa ympäristössä ja täten näyttää siltä (paikoin onkin niin), että pelisysteemi ei toimi. Systeemi ei ole selkärangassa eikä se tule vaistomaisesti kymmenen pelin sisäänajolla tosipaikassa. Tarkemmin pelisysteemin onnistumista voi analysoida ensinnäkin vasta silloin, kun on kohdattu kaikki joukkueet vähintään kerran, eikä sekään välttämättä vielä riitä.
Tilannetta voi konkreettisesti verrata esimerkiksi soittimiin. Jokainen osaa kilistää triangelia kun se on jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla viimeistään otettu käteen, mutta jos saa käteensä epävireisen alttoviulun, josta on yksi kieli vieläpä katki ja muutenkin epävireessä, ja annetaan tehtäväksi soittaa vapaavalintainen kappale Mozartin tuotannosta, voi sen tehtävän toteuttamiseen mennä aika jos toinenkin.