Jääkiekkokeskustelu > Ottelut

Jääkiekon MM-kisat 2011

<< < (14/16) > >>

Chips P:
Pakko täälläkin hiukan leijua, kun käytiin isäpapan ja kummisedän kanssa paikan päällä haistelemassa tunnelmaa ja edustamassa Tapparaa - nähtiin kaikki mahdolliset Suomen pelit välillä perjantai-maanantai (eli Saksa, Slovakia & Venäjä, voitot kaikista tiukkojen vääntöjen jälkeen, 2 krt rankuilla!) ja viihdearvot oli kohdillaan. Bratislava on kiva kaupunki, slovakialaiset helvetin mukavaa porukkaa ja siellä alkoi jo haista nenään, että niinköhän tänä vuonna ois tähdet kohdillaan Suomen mennä päätyyn asti. Pahimmilla kilpailijoilla vähän heikommat joukkueet, Suomella puolestaan hyvä porukka kasassa...95 revisited?

Yks hienoimpia urheiluhetkiä elämässäni oli kun Slovakia pelas viimesen pelinsä Tanskaa vastaan ja Demitra jätti kentät. Paikallinen porukka osas arvostaa joukkuettaan ja sankareitaan vaikka kisat meni päin helvettiä, tippa oli linssissä itse kullakin. Ojasen paidannostossa olleena tiesi, miltä täydestä hallista tuntui (ja huom: peli pelattiin klo 12:15 alkaen paikallista aikaa maanantaina)!

muncci:
Kiitos Suomi, tätä ollaan odotettu! Kivana bonuksena murskalukemat Ruottia vastaan. Aih että tuntuu hyvältä just nyt.

arde:
Jep en ois ennen kisoja uskonut että edes mitallipeleihin olisi rahkeita mutta,mutta....

IHANAA LEIJONAT IHANAA!!!!

Podolski:
DEN GLIDER IN!!!!! Kauppatorille!!!

Mazza:
Tapparalaisena Jalosen persoonaa oli joskus takavuosina vaikea sulattaa mutta maajoukkuekoutsina hän on loppujen lopuksi ollut mies paikallaan. Itsekin olen väliin kironnut tätä toimintaa ja Vancouverin aikaan pelejä oli vaikea nukahtamatta katsoa (olihan siinä aikaerollakin vaikutuksensa) mutta tämä maailmanmestaruus korvaa kyllä paljon ja on suuren suuri sulka Jukka Jalosen hattuun. Tässä turnauksessa joukkueen peli muistutti paljon Torinon esityksiä, samanlaista dominanssia ajoittain ja nyt homma saatiin vielä vietyä loppuun asti. Joukkue oli todellakin ostanut ja sisäistänyt Jalosen pelikirjan, ja lopulta ylivertaiset yksilöt nousivat ratkaisemaan pelejä silloin kun sen aika oli. Nyt nähtiin että mestaruuksia voitetaan hyvän pelisuunnitelman ja huikeiden yksilöiden saumattomalla kombinaatiolla, jos joukkueesta löytyy vain toista niin yleensä maksimi on himmeämmät mitalit. Tästä Jukka Jalosen Leijonaryhmästä vm. 2011 löytyi molempia sopivassa suhteessa ja näin ainakin yhden leijonafanin vuosien mittainen piina on päättynyt. Katkerat vuoden 1995 jälkeiset arvokisafinaalitappiot ovat nyt vain utuinen muisto - niin hyvältä tämä mestaruus tuntuu. Kiitos SUOMI!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu