Tästä oli nyt varoitelty ennen ja pitkin kautta. Metsolalla Tappara ei mestaruutta voita. Viimeinen ottelu oli kuin pienoiskoossa vertaus Metsolan koko kaudesta. Periaatteessa ok-peliä mutta silti sitten se ratkaiseva maali päästetään helpohkosti ja peli ja samalla koko kausi hävitään. Epätasaisuus ja runkosarjassa tällä pelillä ottelu olisi voitettu taso ei riitä, ei varsinkaan silloin jos Tapparalla ei ole varaa palkata liigan kalleinta joukkuetta ja parhaita yksilöitä (Aaltonen etc).
Finaalisarjassa Metsolan viisi viimeisintä päästämää maalia olivat sellaisia, että näitä ei vain saa päästää kun pelataan näitä kuuluisia ”maalin pelejä”.
5. peli ja 2-1 voittomaali. Larsson ja Huml taistelee kiekosta. Larsson huitaisee kiekon hallitsemattomasti 0-kulmasta päin Metsolaa. Metsola ei ole valmiina pelaamaan ja pitää etukulmaa auki ja löprsis.
6. peli 0-1. Aaltonen vie Larssonin kahville mutta silti laukaus pienestä kulmasta menee helposti.
6. peli 0-2. Hävitty aloitus ja Ohtamaa pääsee laukomaan vapaasti mutta ilman maskia. Tarkka laukaus mutta silti näissä veskariin pitäisi pystyä luottamaan. Tekosyynä voi tietysti halutessaan käyttää Voutilaisen ottamaa tyhmähköä jäähyä ja Jormakan huonoa pelaamista aloituksen jälkeen.
6. peli 2-3: Kärppien ylivoima, laukaus kohti maali ja Metsolalla mahdollisuus sulkea kiekko ja rauhoittaa tilanne. Ohjaa kiekon sivulle jonne Tapparan pelaajat eivät ehdi tarpeeksi ajoissa. Kärpät saa noukittua kiekon Humlille viivaan josta rannari ilman maskia maaliin. Ja se oli siinä, Tapparan juuri hetki sitten 2-2 tasoituksesta saatu momentum, se momentum jonka avulla Tappara olisi klaarannut itsensä mestariksi vietiin tällä halvalla imuroinnilla katkerasti pois.
7. peli 1-0. Aaltonen pääsee aloitushäviön jälkeen nousemaan yksin hyökkäykseen. Puistolaa ohjaa Aaltosen sivulle huonoon laukaisukulmaan. Kova laukaus mutta silti helposti kainalon alta sisään. Se oli siinä jälleen kerran. Juuri tätä ennen Palolalla 100 kertaa parempi ratkaisupaikka mutta ei tulosta. Katkeraa, niin katkeraa.
Onhan näitä muitakin pelaajia Tapparassa ollut joiden peluuttamisia/peluuttamatta jättämisiä en välttämättä ole tajunnut (Puistola, Larsson vs Tabacek, Sawada vs Connolly, Kallela) mutta suurin mysteeri on kyllä herra nimeltä Juha Metsola. Sitä en vain millään tajua että miksi Tappara riskeraa mestaruuden maalivahtien osalta yhden jokeri-kortin varaan. Koska sitä Metsola todellakin on, puhdas jokeri-kortti. Harvoin se jokeri pokerissakaan pelikäteen tulee, toki joskus mutta jos sen varaan pokerissa rahasi lasket niin tappiolle jäät. Erityisesti Metsolan osalta ihmetyttää se, että miksi Metsola on se ainoa vaihtoehto. Nytkin tällä kaudella Metsola tahkosi sen n. 75 peliä. Toisaalla Karhunen pelasi 1/3 osaa runkosarjasta. Oli freshissä kunnossa pudotuspeleissä ja syrjäytti Rynnäksen loppukeväänä, puhtaasti pelaten paremmin. Ymmärtäisin Metsolan saaman jumala-aseman Tapparan maalilla jos olisi kyse 30-vuotiaasta konkarista jolla palkintokaapista löytyisi jo niitä mestaruuksia.
Kolmatta kautta putkeen ei voida enää mennä tällä aiemmin valitulla ”vain Metsola pelaa ilman mitään kilpailuasetelmaa” linjalla. Jos mennään, niin Tapparan toimisto on täynnä idiootteja.