Kovin hankalalta tuntuu joillekin sisäistää se, että aivan kuten pelaajilla, myös valmentajilla voi olla "parasta ennen" -päiväys. Viimeisimmän Saarisen tilalle oltiin joskus vuosi sitten huutamassa Jortikkaa apuun
vanhojen näyttöjen perusteella, vaikka miehen ura oli triplamestaruuden jälkeen ollut yhtä alamäkeä. Jokereinhan Jortikka sitten meni, sai kalliit pelinappulat (paljon kalliimmat kuin mitä Tapparalla olisi millään ollut varaa), eikä tulosta tullut. Kuten kirjoitin jo tässä viestissä:
http://tappara.info/index.php/topic,2778.msg77558.html#msg77558Onhan näitä ollut muitakin. Rane Korpi ja "kuninkaan paluu". Ilves ja kiekkoprofessori-Pietilän messiaaninen paluu. Myönnän, että itsekin innostuin 2005 Rautakorven paluusta (siis oikeastaan toisesta paluusta, mestaruuden jälkeisestä paluusta), mutta mitä siitäkin jäi käteen? Kassa tyhjäksi, tippuminen suoraan ensimmäisellä varsinaisella pleijarikierroksella, Rautakorpi karkuun kesken sopimuskauden ja jättitappiot. Eikä näytä Rautakorvenkaan ura olleen enää muutenkaan kovin nousujohteinen sen ihmeellisen neljän kauden jakson 1999-2003 jälkeen. Tällä kertaa en ilahtuisi erityisemmin edes Rautakorven paluusta, mutta onneksi se ei ole erinäisistä syistä johtuen edes kovin todennäköistä.
Eli periaatteessa oikea mielestäni on ollut ihan oikea linja kalastaa uusia nousevia kykyjä eikä haikailla parhaat päivänsä nähneiden
entisten valmentajasuuruuksien perään. Valitettavasti Tappara ei tässä suhteessa ole uskaltanut heittää verkkoa riittävän kauas kotirannasta. Otetaan mieluummin joku "tuttu hyvä jätkä" kuin esimerkiksi Mestiksessä kovia näyttöjä antanut valmentaja. JYP voisi antaa oppitunnin siitä, kannattaako Mestiksestä kalastella valmentajaa. TPS on myös mainio esimerkki siitä, mitä voidaan saavuttaa täysin (pääsarjatasolla) "nimettömällä" valmentajalla. Tapparan rohkein mutta myös järkevin valmentajaveto viime vuosilta taitaakin olla juuri Urama, joka sentään otettiin vähän kauempaa kuin viereisestä toimistohuoneesta ja jolla ei ollut vielä mitään näyttöjä pääsarjatason ykkösvalmentajana (huom. ei myöskään huonoja näyttöjä kuten Mika Saarisella). Ja yllätys yllätys, se uhkapeli kannattikin.
Ketjussa ehdotetuista nimistä jättäisin heti pois kaikki entiset huippuvalmentajat ja myös entiset jämävalmentajat kuten pelikirja-Sihvoset. Sihvosella olisi suurin piirtein yhtä realistiset tai huonommat menestysmahdollisuudet kuin
Mika Saarisella. Juhani Tammisesta puolestaan vain yksi aforismi. Keskustelin tässä erään oululaisen tutun kanssa siitä, onko Juhani Tamminen koskaan saavuttanut oikeasti mitään. Tuttu oli sitä mieltä, että ei, Tami on vain ajanut kaikki valmentamansa seurat tuhon partaalle. Otin silloin esiin Kärppien liiganousun. Oululainen väläytti silloin, että se ei ollut tapahtunut "Tamin ansiosta" vaan "Tamista huolimatta". Hänen mukaansa nimittäin ratkaisevissa peleissä pelaajat olivat tehneet sopimuksen, etteivät välittäisi paskaakaan Tamin pelisysteemistä ja ohjeista vaan pelaisivat ihan oman pelityylinsä mukaan. Ja tulokset näkyivät taululla. Tami nöyränä miehenä vain otti kunnian kaikesta.
Eli ei kiitos mitään Tammisia eikä Sihvosia. Mieluummin katsotaan, mitä helmiä/liigatasolla katsomattomia kortteja esim. Mestiksestä voisi vielä löytyä.
