Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Sami Hirvonen - Tapparan päävalmentaja syksy 2010 - syksy 2011

<< < (19/191) > >>

Gagarin:
Ihan turha tässä on puhua fanien takinkäännöistä tms. jotenkin vähättelevään sävyyn, ikään kuin olisi itse koko ajan nähnyt että homma on kuosissa.

Myönnän kääntäneeni takkini täydellisesti, mutta sen on tehnyt myös Tappara. Niihin aikoihin kun TPS oli harjoituspelivieraisilla ja Mattila vielä penkin takana, ei koko touhussa näkynyt  minkäänlaista valonpilkahdusta. Meininki oli luovuttanutta, ankeaa, väsynyttä, flegmaattista ja surkeaa. Hirvosen astuminen puikkoihin tuotti ilmeeseen muutoksen jo Lukko-harjoituspeliin, vaikka luvuissa tulikin rumasti kuokkaan. Silloin näkyi että rosteri ei riitä, kokeneita veturin vetäjiä tarvitaan. Topo ja Doell siihen, ja jo ollaan ihan eri maailmassa.

Totta kai tämän joukkueen todellinen menestyspotentiaali mitataan siinä vaiheessa, kun on tullut pari-kolme tappiota putkeen. Mutta oikeasti kusen hunajaa kun ajattelen vaikka lauantain IFK-peliä. Vielä muutama viikko sitten en pystynyt kuvittelemaankaan että tuollaista on ylipäätään tarjolla koko kauden aikana. Jos ilme saadaan pidettyä tällaisena, saa sijoitus liigassa olla mikä vain, kausi on silti elämys (ja jos ilme pysyy tällaisena, ei sijoituskaan ole missään pohjamudissa). Ja tietysti asia on niin että mestarisuosikit tähtäävät kevääseen jne. Sitä tärkeämpää on heikommin odotuksin lähtevälle porukalle napsia pisteitä kauden alussa, koska niiden ottaminen vaikeutuu myöhemmin. Yhtä arvokkaita nämä pisteet silti ovat kun sijoituksia lasketaan.

polvitaklaaja:
Se on muuten jännä homma miten joukkueurheilussa suunta kääntyy kun innostusta, luovuutta, vastuuta ja ennen kaikkea yhteishenkeä luodaan joukkueessa. Kaiken lisäksi jos käskijä on pidetty ja joukkueensa näköinen sekä omaa auktoriteettiä (muutenkin kuin Jortikkamaisesta pernaa repien huutamalla), niin se näkyy äkkiä peliesityksissä.

Mun mielestä Hirvonen on saanut näitä haalariosaston jamppoja pelaamaan niillä vahvuuksilla mitä heillä on. Sekä peliaikaa tulee tasaisemmin kuin Saarisen aikaan (sekä Mattilan pikavisiitillä). Koko hommassa on enivei vähän enemmän järkeä vaikkakin välillä kiekko hakeekin paikkaansa ja vauhtiansa mutta ollaan vielä alussa joten ei voi odottaa täysin valmista mitenkään.

Sen mitä itse olen seuraillut keskustelua, en nyt näe oikeastaan yhtään täysin takin kääntänyttä keskustelijaa. Kyllähän tuossa alun tuskassa jokaisella tuli revittyä hiuksia ja syyliä ruhostaan kun ei oikein tiennyt millaisella setillä kauteen lähdetään. Odotellaan ja katsotaan, uskoisin kuitenkin niin että Hirvosella on jotain takataskussa notkahduksen varalle...

PikkuKasi:
Tässä jälleen nähdään se, ettei pelikirjan merkitys ole edes nykykiekossa Sihvosen painottamalla tasolla. LeKin ensimmäinen Mestis-valmentaja, Ipan A:ta luotsaava Juha Juujärvi, on ainakin LeKin aikojen perusteella taktisesti edellä Samia ja pelityyli huomattavasti enemmän loppuunhiottu(toisaalta Juujärven pelityyli vaatii juuri tietynlaisia pelaajia). Kuitenkin Samista on tullut SM-liigakoutsi parempien henkilöjohtajien ominaisuuksiensa ja huikean motivointikykynsä vuoksi. Toki Hirvosella on myös taktisesti hyvä tietotaso, mutta ajattelee hyvin paljon samanlailla asioista(esimerkiksi tahtotilan merkityksestä pelikirjan sijaan) kuin muuan Suikkanen.

Jokatapauksessa ilolla saanut seurata Tapparan ilmettä kauden alkuotteluissa. Viimeiset kaksi kautta varsinkin kotikaukalossa nähtiin Villeä lukuunottamatta todella aneeminen ryhmä pienikokoisia taitokiekkoilijoita. Hakametsään saapui sitten vierasjoukkue taklaamaan meiltä mehut pois ja pisteet vieraille. Tällä hetkellä pystytään vastaamaan fyysisyydellä ja liikkeellä vastustajien peliin. Tähän vielä lisätään kanukkien ja Lucen mieletön ykköskenttä niin harasoo.

Ljpp:

--- Lainaus käyttäjältä: polvitaklaaja - Syyskuu 27, 2010, 13:23:29 ---Se on muuten jännä homma miten joukkueurheilussa suunta kääntyy kun innostusta, luovuutta, vastuuta ja ennen kaikkea yhteishenkeä luodaan joukkueessa...
--- Lainaus päättyy ---

Mielestäni Hirvosen alkukauden onnistuminen alleviivaa Tapparan valmennuksen ongelmia viimeisen kahden kauden ajalta. Tuloskuntohan parani välittömästi Mattilan poistuttua ja Hirvosen vetäessä Ruotsin turneeta. Tähän vielä kaksi A-luokan pelaajahankintaa (poikkeuksellista Tapparalta), ja homma alkoikin toimia.

On kuitenkin väärin irroittaa toisistaan pelikirjahöpinät ja mentaalivalmennus, ikäänkuin ne olisivat toistensa vastavoimia. Nega Mika Saarinen ei saanut sinällään mielenkiintoisia kuvioitaan myytyä pelaajilleen, eikä joukkueen henkikään kukoistanut. Uraman kiekottelupaletti oli sekin varsin monimutkainen, mutta pelaajat ostivat sen ja taas homma toimi. Mikko Saarisen pelitapa ei tainnut täysin avautua kenellekkään, ja kentälläkin peli oli hengettömän ja ennenkaikkea neuvottoman näköistä. Saarisen parhaaksi näytöksi jäivät playoff-pelit, mutta esim. KalPa -koitoksiin pelitapaa oli yksinkertaistettu ja haettiin myös kontaktipeliä, vastalääkkeeksi KalPan pallorallille - taas alkoi homma maistumaan pelaajille.

Pääsääntöisesti kiekkoilijat kuitenkin haluavat pelata reipasta kiekkoa, jossa karvataan, painostetaan, taklataan ja taistellaan. Viime vuosina Tapparan pelitapa ei ole suosinut mitään näistä, joka helposti sinällään jo tappaa tunteen ja fiiliksen. Ilvekseltäkin löytyy kokemuksia Elorannan ajoilta lamauttavasta pelitaktiikasta.

Toporowskikin sanoi ekan pelin jälkeen, että halusi heti alkuun pari taklausta jotta pääsee peliin sisään ja saa jalat alleen. Mäntylä kommentoi, että viime kaudella ei oltu kertaakaan näin tiukasti kontaktissa. Nyt Hirvosen opastuksessa näyttäisi siltä että pitkästä aikaa pelataan pelaajien peliä, joka ruokkii joukkuehenkeä ja asennetta.

Loppukaneetiksi voi laittaa Tamin klassisen 95/50 -kaavan. Jos 5% puuttuu keskittymisestä, tippuu suoritustaso 50%. Jos pelaaja ei ymmärrä, ei usko, tai halua toteuttaa vallitsevaa pelitapaa, niin on helppo uskoa että monelta lähtee se 5%=50% suorituksesta, vaikka ns. ammattimiehiä ovatkin.

Hieno alku Hirvoselta ja koko joukkueena, mutta pessimisti-realistina pitää muistaa, että valmentajan kyvyt testataan vasta vaikeuksien koittaessa. Nyt on kuitenkin kerrassaan erinomaista että joukkueeseen on tulossa vielä Säteri, Ilvonen ja Guolla - kaikki parhaimmillaan avainpelaajia joukkueessa. Tämä toivottavasti kannattelee nousujohteista virettä ja pitää pelaajat sopivasti hereillä. Nähdäkseni 2. ylivoima ainakin kaipaa parannusta, ja siihen istuvat niin Guolla kuin Ilvonenkin.

Luuseri:

--- Lainaus käyttäjältä: Gagarin - Syyskuu 27, 2010, 12:10:03 ---Ihan turha tässä on puhua fanien takinkäännöistä tms. jotenkin vähättelevään sävyyn, ikään kuin olisi itse koko ajan nähnyt että homma on kuosissa.
--- Lainaus päättyy ---

Ei nyt sen kummemmin vähätellä, mutta tietysti toivois että ihmiset oppis joskus kattomaan vähän pidemmälle eteen- tai taaksepäin eikä suurenneltaisi kaikkia kuoppia ja mäkiä. Pääasia kuitenkin nyt että alku on ollut loistava Tapparalla ja Hirvosella ja innostus lisääntyy Tampereella ja koko valtakunnassa (ainakin toivon että kaiken jälkeen näin tapahtuu)... oranssit stringit menevät kuin kuumille kiville ja kirveslogot välähtelevät kaulaliinoissa. Muttamutta, tokihan meille tulee tappioputkia ja me tullaan putoamaan sarjataulukossa, paljonkin, mutta sieltähän voi taas nousta. Ei tästä mitään katastrofikautta tule.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu