Mää tuon Fleury-kirjan tuossa hankin ja tietysti selasin Tappara-osuuden ensimmäiseksi. Aika pieneen rooliin jäätiin! Ja pari jonkinlaista muistivirhettäkin mahtuu, ainakin tuo Suomessa olemisen pituus. Vapaa käännös:
Kun lockout alkoi, annoin agentilleni Don Baizleylle tehtäväksi kaupitella ja löytää minulle pelipaikka. Juhlin joka ilta ja olin tulla hulluksi, kun ei ollut mitään tekemistä. Hän löysi joukkueen Suomesta, Tapparan. Se oli kummallinen maailma siellä - meillä oli kuvia fuckin' kanoista [Saarioisten mainos] joka puolella pelipaitojamme. Suomalaiset olivat hyviä minulle, ja opin paljon eurooppalaisesta kiekosta mikä hyödytti minua tulevissa kansainvälisissä koitoksissa. Mutta veljet - kanoja?
Juuri ennen kuin lähdin Suomeen, menin Peten [Theon ystävä Montana] luokse ja sanoin: "Vietä mahdollisimman paljon aikaa Veronican [uusi tyttöystävä niihin aikoihin] kanssa. Ole hänen ystävänsä. Minä todella välitän hänestä." Kun pääsin Suomeen, minulla oli niin ikävä Veronicaa, että soitin hänelle melko lailla joka ilta sillä ensimmäisellä viikolla. Lopulta pyysin häntä lopettamaan työnsä ja muuttamaan Eurooppaan. Sanoin hänelle: "Tiedän että pidät työstäsi, mutta olet johdon assistentti. Voit aina olla sitä, mutta voitko aina löytää elämääsi ihmisen, josta todella välität ja jota rakastat enemmän kuin mitään muuta? Luultavasti et."
Se suomalaisjoukkue ei ollut voittanut ikuisuuksiin, ja yhdessä ensimmäisistä peleistäni siellä menimme jatkoajalle ja minä tein maalin. Se oli täsmälleen niin kuin se maali, jonka tein Oilersia vastaan '91 - minä jopa pudottauduin polvilleni ja kiepuin jäätä pitkin kaikkien kasautuessa päälleni. Fanit olivat ihan villeinä. Veronica ja minä lähetimme kortteja Suomesta. Veronica istuu polvellani ja minulla on ylläni se ***** kanapaita. Ne suomalaiset rakastivat minua ja elämä oli hyvää.
Mutta yksi puhelinsoitto muutti sen kaiken.
Olin Suomessa kuukauden verran yli joulun, kunnes NHL:ssä päästiin yhteisymmärrykseen.