Pitkälti komppaan Polvipetterin puheita. Mutta mikä puuttuu? Vastaus varsinaiseen kysymykseen on vaikeampi kuin menneiden aikojen faktojen listaaminen. Ei se ole helppoo, suoraan sanoen potentiaalinen tarjoustilanne on lähinnä masentava: Nyt ei ole varaa onnenkantamoiseen kuten hyvinä aikoina, koska pelaajat ja heidän agenttinsa äänestävät jaloillaan epävarmuuden jatkuessa.
Varmaankin tietämätön, mutta puhtaasta Tapparan menestyksen toiveesta kumpuava toiveeni on nykyisen kaartin ulkopuolelta tuleva vaihtoehto. Mitenkään en syyllistä Pauke, Barkov, etc. osastoa, mutta ihan vakavasti ottaen johtajuus puuttuu: Hyvä pelaaja ei välttämättä ole paras valmentaja _varsinkaan_ omassa organisaatiossaan. Tämä vaihtoehto on varmaan jo nähty.
Tapaus Urama oli taas tilastollinen sattuma ja mielestäni perustui Polvipetterin mainitsemaan lyhytaikaiseen sääntöjen noudattamiseen ("nollatoleranssi") ja ehkäpä vielä enemmän yksinkertaisesti säkällä(?) onnistuneeseen pakiston valinaan. Siis se kuuluisa ABS. Samoin, Lehterä hyötyi tuomarilijasta, joskin hän on osoittanut kykynsä myös tuomarilinjalta normalisoituneessa olosuhteissa.
Ikävä kyllä, en osaa niinkään sanoa kuka pitäisi tulla, mutta suomalaiskansalliseen tyyllin voin listailla EI-osastoa: Kari Jalonen, Saariset, Makkonen. Hieman vähemmän negatiivisesti suhtaaudun osastoon Lehkonen.
Juu, eipä kovin rakentava tämä kirjoitus. Mutta itse kaipaisin penkin päähän uskottavuutta, johtajuutta ja auktoritettia sekä pelääjien suuntaan, että myös toimitusjohtajan suuntaan. Ei enää pelaaja-lottoa vaan määrätietoinen joukkueen rakentaminen. Kukahan siihen pystyisi?