Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Mikä Tampereen kiekkoilussa nykyään mättää?

(1/3) > >>

ajl:
Kuraojassa

Tamperelainen kiekkoilu on tällä hetkellä syvässä kuraojassa ja vieläpä niin, että molemmat takavuosien mahtiseurat niin Ilves kuin Tapparakin majailevat sarjataulukossa sellaisilla sijoilla, että vanhaa niitä loiston päiviäkin livenä todistamassa ollutta hirvittää ja surettaa.
Tamperetta pidetään, eikä syyttä, suomalaisen kiekkoilun synnyinpaikkana ja edelläkävijänä. Näin on ollut, mutta mikä mättää kun molemmat kaupungin suurseurat ovat putoamassa menestyksen kelkasta, siltä ainakin näyttää juuri nyt. Ilveksen edellisestä mestaruudesta on aikaa jo, niin aivan liian kauan. Tappara on sentään pitänyt kunniakkaasti yllä tamperelaisen kiekkoilun mainetta vielä viime vuosiin asti.  Kuivan 90-luvun jälkeen 2000-luvulla Tappara on onnistunut vähintäänkin tyydyttävästi:

- 1 kulta
- 2 hopeaa
- 1 pronssi.

Eli kahdeksana kautena mahdollisuus mitaliin ja puolesta noista kerroista Tapparassa on onnistuttu mitali ottamaan, hieno saavutus mielestäni. Ilves sen sijaan on koko kuluneen uuden vuosituhannen aikana onnistunut saavuttamaan vain yhden pronssimitalin, ei varmaan tyydytä seuran faneja sen kummemmin kuin seurajohtoa ja omistajatahojakaan.

Jos muistetaan, että vielä 80-luvulla tamperelaiset kahmivat kymmenestä tarjolla olleesta mestaruudesta yli puolet, eli kuusi (Tappara peräti viisi ja Ilves sen kuudennen) , niin mitä ihmettä on tapahtunut suomalaisessa kiekkomaailmassa? Syitä on varmaan lukemattomia.

Raha!

Ensimmäisenä tulee mieleen raha. Rahalla saa ja hevosella pääsee on ikivanha sanonta joka pätee myös kiekkoilussa. Raha pyörittää niin elämän kuin kiekkomaailmankin jokaista osa-aluetta. Miksi sitten nykyisin tuntuu, ettei Tapparalla ole ollut vuosikausiin sitä tuohta hankkia niitä kovan rahan profiilipelaajia, joita nykyiset suurseurat, lähinnä Kärpät ja Jokerit värväävät liukuhihnalta. Huono menestys tyhjentää Hakametsää katsojista ja mahdollisuudet sitä kautta kasvattaa säästöporsaan sisältöä vähenevät oleellisesti. Mutta tuleehan sitä rahaa muustakin kuin lipputuloista.

Yhteistyökumppanit, sponsorit ovat todella suuri ja tärkeä osa kassan täyttämistä. Onko tähän todella tärkeään osa-alueeseen satsattu riittävästi? Onko Tapparalla käytössään tarpeeksi raudanlujat ammattilaiset hoitamassa tätä puolta? Onko Tampereen markkina-alue tarpeeksi suuri kahden Sm-Liiga seuran menestymiseen niin taloudellisesti kuin pelillisestikin? Mielestäni on, kovaa työtä se vaatii kaikilta myyntiorganisaatioon kuuluvalta, mutta siellä ne eurot ovat ja odottavat ottajaansa!

Pelaajapolitiikka!

Jotenkin ainakin minulle on jäänyt viimeisten vuosien aikana sellainen kutina, että hankintarintamalla Tappara on ajautunut jostain syystä (raha?) nuorten kukoistuksen kynnyksellä tasapainottelevien  pelaajien sisäänajoseuraksi samaan aikaan kun omat tähtiainesta omaavat pelaajat matkaavat muualle ja sille tielle yleensä jäävätkin, jokainen Tapparaa seuraava tietää nimiä mainitsemattakin hyviä esimerkkejä kumpaankin suuntaan. Ja sitten kun Tapparaa onnistuneesti ponnahduslautana isoille vesille käyttänyt tulevaisuuden lupaus on tämän päivän tähti, matka jatkuukin muualle kuin Tapparaan. Toinen silmään pistänyt linja Tapparan hankinnoissa on ollut näiden  kysymysmerkki otsassaan pelaajamarkkinoilla seilaavien edullisten jokerikorttien hamstraaminen. Joskus on helmi onnistuttu löytämään, useimmiten kuitenkaan ei!

Tappara epäonnistui mielestäni totaalisesti hyödyntämään vuosituhannen alun kuumat ja menestyksekkäät vuodet. 2001 ja 2002 hopeaa ja kliimaksi 2003; kultaa! Ja mitä tapahtui sitten? Pajatso tyhjäksi ja sillä sipuli. Pelaajisto tyhjennettiin lähes täysin huipuista ja alettiin pelaamaan varovaista pass-peliä, kun olisi kannattanut hallitulla riskinotolla satsata kunnolla jatkoon tuossa menestyksessä, Tappara oli nimittäin todella vahvassa ”uraputkessa” takaisin kohti pysyvää paikkaa Suomen kiekkoilun eliittiseurana muunkin kuin historian valossa. Lisäksi viime vuoden yläkanttiin menneen kauden jälkeen koettiin jälleen totaalinen kuppaus. Menestyksen suurimmat tekijämiehet, puolustuksen koko sarjan kolme parasta  pakkia lähti ja tilalle ei valitettavasti saatu ainoatakaan todellista paikkaajaa.

Valmennus!

Valmentajia Tapparassa on ollut moneen lähtöön, on ollut loistavia ja jokusia hieman heikompia. En kuitenkaan jaksa nykyisestä tilanteesta syyttää Saarista, koska syyt ovat varmasti monen pieleen menneen asian lopputulos. Loistavakin valmentaja tarvitsee kunnon työkalut (=pelaajat) onnistuakseen työssään niin, että pystyy hyödyntämään kaiken tietotaitonsa tulostaululle ja sarjataulukkoon asti.

Tie ylospäin, onko mäki liian jyrkkä?

Mitä on tehtävissä? Tämä kausi näyttää valitettavan huonolta, jotenkin tästä on kuitenkin selvittävä ja katsottava eteenpäin, eihän tämä näin saa mennä!  Meidän on vain pakko luottaa, ainakin minä haluan niin tehdä! On kaikesta huolimatta jaksettava uskoa, että vielä sieltä noustaan. Huonoa tuuriakin Tapparalla on ollut loukkaantumisten myötä tällä kaudella, ykkösmiehiä tälläkin hetkellä hospitaalissa ja kun he, niin jospa sittenkin…. (ainakin noustaisiin hieman turvallisemmille vesille!

Ps.Eikö kukaan tosiaan pysty puhumaan Pojua ympäri, niin että tämä ymmärtäisi sen että hänen ylimääräisille miljoonilleen on paljon turhempiakin kohteita kuin Tampereen Tapparan tukeminen aikana jolloin sitä varmasti seura kipeästi tarvitsee! Onko kukaan edes kysynyt? Kysyminen ei maksa mitään, mutta voi antaa paljon! Pitäisikö lähettää Pojun juttusille Little Britainista tuttu hypnotisoija Tappara-logon kanssa; Look in to my logo… no tämä nyt oli kevennys vakavaan asiaan.     

Ljpp:
Olen koittanut tätä monessa paikassa sanoa, mutta mielestäni se kiekkokansalta unohtuu jatkuvasti. Rautakorven 3. tulemiseen satsattiin todella rajusti ja siinä oli saumat hakea ainakin mitali. Homma kompastui legendaariseen Ässät-sarjaan ja kauden jälkihöyryissä tapahtuneeseen Rautakorven rintamakarkuruuteen. JR:n saappaisiin laitettiin noviisi-Urama jonka johdolla pelattiin toinen playoff-floppi Bluesia vastaan, mutta kova runko saatiin sen verran pysymään kasassa että se riitti vielä pronssiin viime kaudella. Kuluva kausi olisi selkeä iskun paikka, mutta nyt meillä on jälleen uusi noviisivalmentaja sekä ongelmia joukkueen rakenteessa.

Jaa miten niin satsattu?

+ Grönvall Elitserienistä
+ Mäntylä Elitseriensitä
+ Kauppinen Elitseriensitä
+ Aalto Elitserienistä
+ Burke Henry Itävallan pääsarjasta (ammattimies hankittiin vahvistamaan 3. pakkiparia, huom!)
+ Benoit AHL:n finaalijoukkueesta
+ Dale Clarke Saksasta
+ Lehtoon on luotettu ja tehty sellaiset sopimukset ettei lähtenyt maailmalle rahastamaan (virhe?)
+ Lisäksi joukkueissa pelasi vahvoja sarjajyriä kuten Öhman, Hancock, Vertala, Virkkunen, Viinanen...Osa floppasi, mutta osa teki hyvää tulostakin.
+ Omistakin saatiin mm. Kontiola, Salmela, Nurmi...

Tuloksena siis kaksi playoff-epäonnistumista joista seurauksena järkyttävät taloudelliset tappiot. Tämän jälkeen vyötä on kiristetty, samaan aikaan kun pelaaja markkinat ovat menneet entistä kiharaisemmaks mm. Venäjän vetovoiman kasvun takia. Kuten Hjallis sanoi, Jokerit tarjosi jollekin pelaajalle 250.000€, mutta Venäläisseura nokitti 1.000.000$ käteen tarjouksella, niin ei ollut vaikea arvata kumman pelaaja valitsi. Erityisesti A-luokan puolustajan löytäminen on todella vaikeaa.

Ketjun avauksessa on paljon asiaa, mutta mielestäni pitää ajatella hieman pidemmällä aikavälillä kuin tämän hetken sarjatilanteella.

ajl:
Hyvää palautetta Ljpp, totta haastelet, jotenkin vain muistelin suuremmanksikin tuota joukkueen heikentymistä mestaruuden jälkeen. Ehkä menetyksen hiipuminen aiheutti tuon tunteen osittain.

Tämä raha se on se joka on kaiken ao! Jos sitä ei ole, ei ole myöskään niitä parhaimpia pelaajia, sillä heihinhän sitä uppoaa!

Keksikää nyt joku mistä sitä rahaa tehdään, lottoaakohan Leinonen?

Lare:
Erittäin mainio ketjun avaus!

Kuten tuossa jo hieman kummasteltiinkin, minun mielestäni koko 2000-luvun suurin yksittäinen virhe oli vuoden 2003 mestaruuden tuoman markkina-arvon aivan totaalinen hukkaaminen. Joukkueen hajoamiseen tyydyttiin, valmentajavalinta oli väärä (jälkiviisastelu toki helppoa, mutta kuitenkin) mutta mikä pahinta, yhteistyökumppanien ja fanien suuntaan tuota saavutusta ei markkinoitu ollenkaan. Seuraavana syksynä koko mestaruus oli jo aivan täysin unohtunut. Vähän jotain fanituotteita oli ehkä myynnissä, mutta siinäpä oikeastaan kaikki. Panostuksia toki myöhemmin tapahtui, mutta tapahtuivatko ne kuitenkin niin sanotusti "väärään aikaan"? Mika Saarinen ei valmennusta tosiaankaan ihan putkeen vetänyt, mutta jälki olisi voinut olla parempaakin, mikäli hänelle oltaisiin annettu kunnolliset työkalut.

Onko Tampere "luonnostaan" niin kova kiekkokaupunki, ettei tänne muka olisi ollut mahdollista luoda pientä kiekkobuumia? Tapparalla oli tuossa vaiheessa (kevät-kesä 2003) kaikki avaimet kädessään napata jokaikinen ylimääräinen sponsorieuro taskuun, mutta voidaan todellakin kysyä, mitä tapahtui? Tuossa vaiheessa Ilves rämpi sekä kentällä että kabineteissa, mutta kas kummaa, seuraavana kautena oltiinkin taas jo aivan tasoissa.

Katkeraa tilitystähän tämä on ja jälkeenpäin on tietysti helppo saivarrella. Kuitenkin koko organisaation olisi nyt herättävä, ettei 2010-luvusta tule uutta 90-lukua!

ajl:
Valoa tunnelin päässä?

Viestit ja axen otteluraportti eilisestä Lukko pelistä antavat aihetta suhtautua hieman luottavaisemmin tulevaisuuteen kuluvalla kaudella. Yritystä ja asennetta löytyi eilen jo aivan kiitettävästi ja siitä ne yleensä ne onnistumisetkin poikivat kun uskotaan itseensä ja tekemiseen. Lukuisat hukatut maalipaikat eilen ovat tietysti ikävä asia, mutta se taas on erittäin hienoa, että niitä pystytään luomaan. On vaan jatkettava samaan malliin, niin vielä se pomppinen kääntyy Tapparallekin.

Viime vuodet Tappara on ollut keskushyökkääjien suhteen varovaisestikin arvioiden omavarainen. Laaja ja laadukas sentterikaarti takasi sen, että yhden tai kahdenkaan loukkaantuminen ei muodostunut katastrofiksi. Nyt tilanne onkin hieman erilainen, Ojanen, Kangasniemi ja Koskela, joka myös on periaatteessa keskushyökkääjä, ovat saikulla ja nyt meillä onkin huutava pula keskushyökkääjistä. Koskelan ja varsinkin Ojasen merkityksen joukkueellemme jokainen tietää ja ymmärtää sanomattakin, mutta A. Kangasniemen upeat otteet ennen loukkaantumista ovat asia jota ei sovi unohtaa. Lehterän alisuorittaminen ei ole tilannetta ainakaan helpottanut, onneksi eilen Jori antoi jo viitteitä uudesta tulemisesta.

Loukkaantumiset ovat kuluneella kaudella syöneet muutenkin tavattoman paljon joukkueen menestymismahdollisuuksia. Nurmi ja Vertala, molemmat kuitenkin todella merkityksellisiä pelaajia meille, heidän paluunsa omalle tasolleen ottaa vielä aikaa. Varmaan vasta joulutauon jälkeen "kipsissä" hukattu aika on kiritty takaisin. Ja se pelaako Ville täydessä kunnossa, uskoisin että ei. Sijoitus sarjataulukossa olisi varmasti aivan toinen ilman näitä onnettomia loukkaantumisia.

Niclas Lucenius ei ole valitettavasti myöskään ottanut sitä ratkaisevaa askelta sille tasolle jota ainakin minä olen odottanut. Greg Jacina ei Lukossakaan juuri säkenöinyt lukuunottamatta sitä yhtä TV-peliä, eikä Tapparakaan juuri ole miehen panoksesta hyötynyt. Potentiaalia kaverilla varmasti on ja täytyykin toivoa, että hän saa sen kaivettua esiin ja mielummin jos ei pian niin heti!

Paljon parjaamamme puolustus on viime pelien tappioista huolimatta nostanut tasoaan, ainakin puolustussuuntaan, merkittävästi. Avauspeliin kunhan saisivat vielä petrausta niin homma helpottuisi hyökkääjienkin osalta huomattavasti.

Ojanen ja Koskela käsittääkseni palaavat riviin viimeistään joulutauon jälkeen, joten uskotaan ja luotetaan joukkueeseen jatkossakin sillä viimeistään Joulupukki tuo meille ison säkillisen pisteitä. Näin se on vaan uskottava, mitä muutakaan tässä oikeastaan voisi tehdä?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu