Aikamoinen pakkovoitto ja pakonomaista pelaamistahan se oli, mutta riitti kuin riittikin voittoon.
Ensimmäisessä ja toisessa erässä ote säilyi Tapparalla, muutamia vaaranpaikkoja (mm. Kurka pääsi kokeilemaan kaksi kertaa
maalinkulmalta, mutta Lehto torjui ensin patjalla ja sitten hanskalla) lukuun ottamatta. Matsi oli varmasti aika hankala Tapparan maalivahdille, harvoja (pahoja) torjuntoja joutui tekemään osin kylmänä. Ehkäpä Lehdon varmuus pelasti nyt pisteet verrattuna (kuten itse olisin ollut valmis tekemään) Tuokkolan peluuttamiseen.
Salminen vihelsi jäähyjä reilulla kädellä ja erikoismiehistöt ratkaisivat tämän väännön: Tappara piti kiekkoa rauhassa ja rakensi paikkoja + maskia - mutta viimeistely olisi toki voinut olla terävämpää. Parhaiksi aseiksi osoittautuivat jälleen (kuten syyskuussakin) kaukolaukaus"lerput" maalin yläosaan tällä kertaa Reten ja Konnan toimesta. Niin ja sitten ainakin kaksi kertaa Montreal hajosi atomeiksi juuri ratkaisevalla hetkellä (millonkas muulloin?
)
KalPasta pirteimpiä olivat JOKP-mestisketju, joka värkkäsi ekan maalinkin. Sen sijaan KalPan ulkomaalaispakkien otteita ei voi
kehua, ei Whitekaan erottunut - mutta Rossiter hölmöili ja Tselios (heikompi painos serkku-Chelioksesta) ei meinannut pysyä
pelin tahdissa (tai välillä edes pystyssä) mukana. Savon Sanomat nimesi miehet tihulaisiksi, jotka tuhoavat oman joukkueen mahdollisuudet. Kurkakaan ei tänään ollut parhaassa terässä, toisaalta apuja ei juuri tullut ja mies sortuikin välillä ("pakon edessä") yksinyrittämiseen. Hancock sen sijaan pelasi ilmeettömän varmaa puolustuspelaamista ottaen tililleen mm. pari aika tärkeää blokkia KalPan vaarallisimmista YV-laukauksista.
Käsittääkseni parhaana palkittiin Konna ja puhelinäänestyksen vakuuttavimpana pelaajana J.Ojanen, jälkimmäisen valinnan perusteista en ihan varmaksi tiedä.