Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Mikko Saarinen - Tapparan päävalmentaja 2008-2010

<< < (402/420) > >>

Julle:
Hieman yhteenvetoa omista havainnoistani koskien Saarista.

Saarisella on nyt takanaan kaksi kautta, joten perspektiiviä suoritustason analysointiin on huomattavasti enemmän kuin viime syksynä. Omiin arvioihini nähden (suhteessa pelaajamateriaalin tasoon) Tappara alisuoritti lievästi viime kaudella ja ylisuoritti lievästi tällä kaudella. Saarisen ensimmisellä kaudella odotusarvo oli toki korkeammalla kauden alkaessa, mutta viimeistään Ojasen loukkaantuminen ajoi joukkueen tilanteeseen, jossa käytössä ei ollut kuin yksi peliä tekevä sentteri eikä yhtään todella hyvää ylivoimapakkia (Cook olisi ehkä ollut, mutta ei onnistunut Tapparassa). Päättynyt kausi puolestaan aloitettiin vaikeasta asetelmasta: vaikka puolustus olikin parantunut kahdella yleismiehellä, sentteritilanne oli edelleen liigan heikoimmasta päästä (Lucen pelatessa laitaa, Lehterän takana oli liigan heikoin sentterikolmikko).

Tästä päästäänkin sopivasti arvioimaan Saarisen Tapparan suoritustasoa niissä tilanteissa, kun materiaali vaihteeksi oli kohdallaan. Jo ensimmisellä kaudella näkyi positiivisia merkkejä. Noh, lähinnä aivan kauden alku oli tyydyttävä. Tällä kaudella joukkue oli ensimmäistä kertaa edes suurin piirtein täysvahvuinen marraskuussa. Tappara pelasikin huikean jakson joulu-tammikuussa. Mutta menestysputki päättyi lähes samalla hetkellä, kun loukkaantumiset iskivät.

Johtopäätös 1: Saarisen valmennuksessa joukkue pystyy hyvään suoritustasoon, jos palikat ovat kasassa.

Eikö näin sitten ole kaikkien valmentajien kohdalla, että he pärjäävät jos joukkueessa on hyvä materiaali? Ei todellakaan! On turha edes luetella joukkueita, jotka ovat alisuorittaneet hyvästä materiaalista huolimatta. Hyvästä materilaalista ei automaattisesti seuraa toimivaa joukkuetta. Se että Saarinen on onnistunut ainakin silloin, kun materilaali on kunnossa, kertoo hyvää hänen valmentajankyvyistään.

Kieltämättä Tappara on hetkittäin uinut aika syvällä, ja herää kysymys, olisiko valmentaja voinut estää ajautumisen pitkiin tappioputkiin? Todennäköisesti huppuvalmentaja saisi myös heikomman joukkueen hieman tasaisempaan suoritukseen, jolloin pisteitä tulisi edes välillä. Uskoisin että tämä on nuoren valmentajan tyypillinen ongelma, että onnistutaan hyvällä jengillä, mutta ei pystytä estämään joukkueen ajautumista kriisiin vaikealla hetkellä. Tässä Saarisella on vielä parannettavaa.

Toinen tärkeä havainto Saarisen Tapparasta on, että joukkue on pystynyt aina parhaimpaansa kauden tärkeimmällä hetkellä. Näin tapahtui jo kevään 2009 play out -peleissä, ja sama toistui 2010 play offseissa. Sattumaako? No, ainakin kummallakin kerralla ratkaisupeleihin lähdettiin jossain määrin siipirikkoisella joukkueella. Joten pelaajamateriaali ei selitä menestystä senkään vertaa kuin 2010 tammikuussa. Tiedän myös että kolme ottelusarjaa on aika suppea otos tilastolliseen analyysiin, mutta ihan joukkueen pelillisestä ilmeestä yhdistettynä tulokseen, olen taipuvainen uskomaan, että ei Tappara ilman valmentajaa sattumalta löytänyt hyvää virettä, vaan onnistumisten takana täytyy olla myös valmennustyötä. Pudotuspeleissä ei mitata vain valmentajan kykyä psyykata joukkue illan otteluun ja peluuttaa oikeita pelaajia (sellaisessa valmentamisessa joku Jortikka olisi vienyt pidemmän korren), vaan pudotuspeleihin kulminoituu koko kauden aikana tehty joukkueen kehittäminen - päivittäinen johtaminen tulee aiemmin rakennetun pohjan päälle.

Saarista kritisoitiin usein epäselvästä pelisysteemistä, mutta viimeistään pudotuspeleissä sokeinkin fiiliskatsoja vamasti näki millaista jääkiekkoa Saarisen Tappara pelaa taktisesti. Jälkikäteen vaikuttaisi loogiselta, että alkukauden pelilliset ongelmat johtuivat ainakin osittain siitä, että oma systeemi ei ollut vielä kohdallaan (sen lisäksi että materiaali oli vajaa). Mutta pelitapaa harjoiteltiin sillä uskolla, että jossain vaiheessa se kantaa hedelmää. Näin kävi.

Ja liigahistorian menestyneimmän valmentajan päänahan ottaminen selvästi kokemattomammalla ja heikommin meriitein varustetulla joukkueella oli iso asia...

Johtopäätös 2: Saarisen Tappara on pelannut molemmilla kausilla parasta peliään loppukauden tärkeissä ratkaisuotteluissa.

Mitään kouluarvosanoja en jakele. Taso vaihteli, mutta kokonaiskuva jäi selvästi positiivisen puolelle yllä mainittujen johtopäätösten kautta. Kyllä noilla meriiteillä on mielestäni ansainnut jatkon päävalmentajana.

Mazza:
Ei voitettu Kanada Maljaa tänä keväänäkään rahalla tai rosterilla, vaikka näitä on tässäkin ketjussa monta kertaa tarjottu syyksi sille miksi meidän pitäisi olla tyytyväisiä kun joukkue taistelee ja häviää puolivälieräsarjan vain 4-2.

Tämän kevään finaalipari osoittaa karulla tavalla mikä on valmentajan ja laadukkaan valmennuksen merkitys jääkiekossa. Se on aivan olennaisesti merkittävämpi kuin käytössä oleva rahamäärä tai pelaajamateriaali.

Kai Suikkanen on ollut TPS:n valmentajana lyhyemmän ajan kuin Mikko Saarinen Tapparan. Miksi Suikkasella kesti ajaa omaa pelitapaansa sisään huomattavasti lyhyemmän ajan kuin Saarisella? Eikö pitkäjänteisen, vähintään kolme kautta kestävän projektin pitänyt olla ainoa vaihtoehto menestyksen saavuttamiseksi nykyliigassa?

Ja jos Mikko Saarisella on ollut käytössään huonoa pelaaja-ainesta kuten sitkeimmät yhä jaksavat jankuttaa, miksei valmentaja ole tehnyt asialle mitään? Jos kauteen 08-09 lähdettäessä puolustajakalusto ei sopinut kiekolliseen pelitapaan, miksei Saarinen vaatinut tälle osastolle pelitapansa näköisiä pelaajia? Jos kauteen 09-10 lähdettäessä sentteriosasto oli niin huono tai sopimaton Saarisen pelitapaan, miksei sitä vahvistettu? Ketkä pelaajista ovat ns. Saarisen hankintoja, vai onko heitä?

Anteeksi vain, mutta oma näkemykseni on näiden kahden kauden aikana muotoutunut sellaiseksi, että Mikko Saariselta puuttuu todella paljon ns. tatsia (hockey sense) ollakseen huippuvalmentaja SM-liigaan. Näiden kahden kauden näytöillä hän ei ansaitsisi jatkosopimusta kaudelle 10-11.

----

Ja mitä noihin Jullen pointteihin tulee, niin jos joukkue pelaa kauden parasta peliään playouteissa, on kausi mennyt pahemman kerran perseelleen. Ja jos tarkkoja ollaan niin eihän Saarinen edes valmentanut joukkuetta Ässiä vastaan, koska oli sivussa ikävän sairastumisen myötä. Tällä kaudella kyllä pelattiin parasta peliä playoffeissa, mutta sekin riitti lopulta vasta seitsemänteen sijaan.

Toiseen pointtiin riittää kun toteaa että loukkaantumiset kuuluvat jääkiekkoon ja niiden kanssa on elettävä. Guollan kohdalla kävi säkä, saatiin parempi pelaaja mitä kukaan osasi odottaa. Klassisena sentterinä sopi myös hyvin Saarisen pelitapaan, miksei tätä huomattu aiemmin ja lähdetty hakemaan pelaajamarkkinoilta Guollan tyyppistä kokenutta keskushyökkääjää? Jotenkin Saarisen näkemyksen puute paistaa tästäkin tilanteesta. Kun puuttuva palanen saatiin "vahingossa", alkoi pelikin kulkea. Ikävä kyllä halvalla ei välttämättä saa kestävää, mikä nähtiin tässäkin tapauksessa.

juti:

--- Lainaus käyttäjältä: Mazza - Huhtikuu 19, 2010, 20:21:34 ---
Tämän kevään finaalipari osoittaa karulla tavalla mikä on valmentajan ja laadukkaan valmennuksen merkitys jääkiekossa. Se on aivan olennaisesti merkittävämpi kuin käytössä oleva rahamäärä tai pelaajamateriaali.



--- Lainaus päättyy ---

Ei todellakaan ole.

Suikkanen on loistava äijä ja huippu kaveri motivoimaan joukkueen, mutta Tepsillä sattuu vaan olemaan hurmio päällä vähän niinkuin Ässillä hopea keväänä, vai väitätkö että Mika Toivola on jotenkin huippu valmentaja? + Tepsillä oli todella helppo puolivälierä vastustaja.

Sit haluun vielä palata tähän case Uramaan, Raulilla on nyt ollut muutama kausi aikaa hiota pelisysteemiään Lukossa mutta silti se tuppaa floppaamaan vuodesta toiseen vaikka pelaaja budjetti on liigan top 3 luokkaa, siltikin osa nimimerkeistä pitää Uramaa erityisen hyvänä valmentaja varsinkin verrattaessa Saariseen.

En halua mitenkään aliarvioida valmentajien merkitystä mutta kyllä osa "palstaveljistä" yliampuu suuresti valmetajien merkityksen joukkueelle.

coly:

--- Lainaus käyttäjältä: juti - Huhtikuu 19, 2010, 20:49:25 ---En halua mitenkään aliarvioida valmentajien merkitystä mutta kyllä osa "palstaveljistä" yliampuu suuresti valmetajien merkityksen joukkueelle.

--- Lainaus päättyy ---

Oikeastaan hukkasit aivan täysin sen pointin mikä Mazzalla viestissä oli. Toisaalta ei ihmetytä yhtään kun on saanut lukea puolusteluasi pari vuotta Saarisesta. Suosittelen että luet vielä mitä Mazza kirjoitti ja mietit miksi SM-Liigassa oli juuri nämä joukkueet välierissä.

Ljpp:
Kai Suikkanen onnistui kääntämään Tepsin kurssin täydelisesti hyvin pian joukkueeseen liityttyään. Pelitapa rakennetiin uusiksi kesken kauden ja joukkueen ilme parani muutenkin olennaisesti. TPS on myös ollut parhaimmillaan playoff-peleissä tällä ja viime kaudella. Tepsikin koki muuten melkoisen romahduksen loppusyksyllä tällä kaudella, mutta tuurilla ja taidolla sai sen yhden voiton enemmän kuin Tappara. Pelaaja vs. pelaaja vertailussa pitäisin Tapparan rosteria potentiaalisempana kuin Tepsin, joten alisuorittamista Tapparalle.

Mika Toivola on sikäli mielenkiintoinen verrokki Tapparaan, että Pelicans oli myös todella arvaamaton ja otti hyvänä päivänä pisteet niin KalPalta kuin JYPiltäkin. Huonona päivänä Pelicans taasen oli todella huono. Materiaaliero Tepsiin ei mielestäni ole suuren suuri, joskin Tepsillä on muutama ratkaiseva huippuyksilö (Sweatt, Filppula) ja Pelsun maalivahtipeli oli liigan heikoimmasta päästä.

Urama sai Tampereen keikalla ehkä hieman ansaitsematontakin sädekehää. Joukkue oli vahva molemmilla kausilla, erityisesti pakiston osalta. Ensimmäinen playoff-sarja Bluesia vastaan oli täysi floppi, jossa Espoolaiset riisuivat Tapparan aseista totaalisesti. Seuraavalla kaudella JYP tippui hyvässä sarjassa, mutta välierissä Kärppiä vastaan ei saatu edes haastoa aikaiseksi. Nyt Lukko romahti keväällä osin pakiston ongelmiin, osin pelitapansa yksiulotteisuuteen, ja playoff-sarja Tepsiä vastaan päättyi tylysti. Uskallan sanoa että Lukon olisi pudottanut kyllä kuka tahansa vastaantulija.

Saarisen Tappara on ehkä ollut hyvä ratkaisupeleissä, mutta tilanteen voi kääntää toisinkin päin - miksi joukkue on niin ailahteleva ja monasti täysi sukka runkosarjapeleissä. Hyvän ja huonon päivän ero on ollut aivan liian suuri. Tappara tosin oli profiloitumassa "fiilisjoukkueeksi" jo Uraman aikana.

Finaalipari korostaa että tämä huipputasainen kausi olisi ollut mahdollisuuksien vuosi. Tapparankin satsauksella saatettaisiin hyvin olla jopa finaaleissa, jos homma olisi toiminut yhtään tulosvarmemmin kauden aikana.

Mielenkiintoista jälleen nähdä miten jatkossa. Hyökkäyksestä menetetään paljon, mutta toisaalta puolustuksen lähes muuttumaton(?) tila pitäisi kaiken järjen mukaan olla iso vahvuus. Toivottavasti maalilla seisoo joku tekijämies ja ketjuihin löytyy pari syömähammasta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu