Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Mikko Saarinen - Tapparan päävalmentaja 2008-2010

<< < (400/420) > >>

4_TRA:
Täällä on aikas hyviä kirjoituksia monilta Tapparalaisilta, jäin oikeen toviksi miettimään valmennusta... olutkin kerkesi lämpenemääm :(
Saarista en enää moiti, takki on myönnetty käännetyksi jo aiemmin. Mikko on aika raakasti ajettu vastuuvalmentajaksi edustukseen ja hän on kovat oppirahat myöskin maksanut jos myöskin oppia saanutkin. Jotkut koluaa mestistä enne pääsarjaa.
Jatkuvuus on yksi asia parempaan tulokseen, kestävään kehitykseen. Tapparassa päävalmentajan ongelma on keskikastin budjetilla vaatia parhaimmat mahdolliset pelaajat. No ei ihan Mikolta onnistunut (?) ...mutta Leinonenkin on tietysti aika iso tekijä yhtälössä. Huolestuttavaa on se että kokemusta saaneet valmentajat ovat tylysti Tapparan jättäneet. Uraman ja Rautakorven vaatimustaso lienee liikaa, Tappara ei ole pystynyt vastaamaan vaatimuksiin.
Tiedä sitten saako muut tolkkua enään tästä mutta Mikollakin on kuitenkin ollut rajalliset resurssit käytössä.

Mazza:
Mutta silloin kun tehdään pitkiä sopimuksia ja suunnitelmia vuosiksi eteenpäin, pitäisi olla jonkinlainen tuntuma siitä että ollaan tehty oikeita valintoja. Rautakorven aikana tämä oli selviö, hän teki erittäin hyvää työtä todellisena keltanokkana 95-96. Seuraavalla kaudellakin Tappara oli kahdeksas, vaikka joukkueesta lähtivät keväällä 95 Ojanen, Jutila, Mayer ja Laksola. Ne olivat niin suuret menetykset että se sija 8 oli keväällä 1997 aika hyvä suoritus vaikka silloin Rautakorven nähtiin kai jollain tasolla epäonnistuneen. Jukka olikin helppo valinta parin vuoden tauon jälkeen kaudeksi 99-00 ja homma yksinkertaisesti toimi alusta alkaen. Toki tuolloin tehtiin mittavat satsaukset pelaajamarkkinoillakin, toisaalta oli hyvä tehdä kun oli tiedossa minkälainen mies joukkuetta valmentaa.

Rautakorven ajan jälkeen (myös lyhyen paluukauden 05-06) valmentajakuviota on leimannut se, että ei missään vaiheessa olla kokeiltu korkean profiilin nimeä, joka olisi hankkinut meriittejä muissa organisaatioissa. Päin vastoin, Tapparan päävalmentajat ovat olleet jatkuvasti edeltäjiään kokemattomampia Saarinen tuoreimpana esimerkkinä. Se tietysti maksaa palkata joku Aravirta tai Rautakorpi, mutta kun tiedetään että valmentajien palkkataso ei muutenkaan ole tähtipelaajien tasolla, niin eikö panostaminen tälle osastolle kannattaisi?

Ehkä kuitenkin paras vaihtoehto olisi seurata tarkasti mitä tapahtuu Mestiksessä, koska sitä kautta on viime vuosina tullut hyviä valmentajanimiä liigaan. Dufva (jota en kyllä halunnut silloin Tapparaan kun sellaisia huhuja liikkui) ja Suikkanen ovat tietysti parhaita esimerkkejä, ja muitakin on tulossa. Jarno Pikkarainen vaikuttaa vuorenvarmalta tulevaisuuden liigavalmentajalta ja uskon että hän tulee olemaan hyvä valinta sille organisaatiolle joka miehen palkkaa. Ismo Lehkonen teki hyvää työtä TuTossa, on viimeisen päälle intohimoinen jääkiekkomies ja aika kokenutkin jo. Lehkosen aika liigassa tulee vielä? Mestis on valmentajalle varmasti hyvä korkeakoulu koska se on kuitenkin jo paljon kovatasoisempi sarja kuin A:n SM-liiga. Joukkueissa on nuoria lupauksia, sarjajyriä ja kokeneita luottopelaajia, kuten liigajoukkueessakin. Itseluottamus kasvaa kun menestyy Mestiksessä, jolloin valmentaja on rohkeampi, päättäväisempi ja valmiimpi kun aika liigassa tulee. Nämä nimet eivät myöskään ole kalliita, ja voisivat olla yhtälailla valmiita sitoutumaan muutaman vuoden projektiin kuten oman organisaation kasvatti Saarinen tai Jyväskylän ja Oulun kautta saapunut kiertolainen Mattila.

Pelaaja on yleensä parhaimmillaan kun hänellä on riittävästi kokemusta erilaisista tilanteista, esimerkiksi playoffeista. Sama pätee varmasti valmentajaan ja harvoin kukaan hyppää kylmiltään menestyksellisesti penkin taakse. Nyt joku voisi sanoa että Dan Bylsma valmensi Pittsburghin mestariksi debyyttikaudellaan, mutta hänkin oli valmentanut AHL:ssä ja pelannut pitkän NHL-uran. Nimenomaan pelaajatausta auttaa varmasti siinä, että siirtymäaika aloittelevasta valmentajasta huippuvalmentajaksi on lyhyempi kuin ilman mainittavaa pelaajataustaa opettelevalla. Se auttaa myös siinä, että voittaa pelaajien luottamuksen mikä on valmentajalle työssään yksi tärkeimmistä tukipilareista. Saatan olla ihan metsässäkin, mutta jotenkin tuntuu että Saarinen-Mattila-duolla ei ainakaan vielä ole joukkueen vankkumatonta luottamusta takanaan. Heiltä puuttuu pelaajatausta ja päävalmentajtausta muualta kuin A-nuorista. Onko se Ville Niemisen vika jos hän ei luota 100% miehiin jotka neuvovat häntä huomattavasti pienemmällä kiekkomaailman kokemuksella vaikka siitä miten otteluista palaudutaan tai niihin valmistaudutaan?

Jos palataan trendiin mikä Tapparan valmennusta on viime vuodet kuvannut, niin se on nimenomaan kokemattomuus. Mika Saarisella oli kuitenkin takanaan useampi kausi Jypin päävalmentajana sekä kokemusta maajoukkueessa. Rautakorven ohareiden jälkeen linja kuitenkin pakonkin sanelemana muuttui. Urama oli ollut ikuisuuden Lukossa kakkosena, ja luotsasi Tappara-pestiään edeltävällä kaudella alle 18-vuotiaiden maajoukkuetta. Hän taisi olla ensimmäinen jolla ei ollut aikuisten tason valmentajakokemusta ennen Tapparaan tuloa. Urama teki kuitenkin niin hyvää työtä että se todennäköisesti rohkaisi Tappara-johtoa sen verran että Saarinen uskallettiin nostaa vastuuseen vielä kokemattomampana. Mikkohan hyppäsi puikkoihin vyöllään A-junnujen Suomen mestaruus ja muutama kausi apuvalmentajana liigajoukkueen mukana. Mutta onko se riittävästi miehelle, jolla itsellään ei ole edes mainittavaa pelaajataustaa eikä näin kokemusta aikuisten tasolta kuin apuvalmentajana? Ilmeisesti on ainakin Tappara-johdon mielestä, koska Petri Mattila nousee kaudella 2011-2012 Tapparan päävalmentajaksi Saaristakin vähäisemmällä kokemuksella! Tokihan mies on junioreita valmentanut vuosikaudet, mutta kaksi kautta liigajoukkueen kakkosvalmentajana on työkokemuksena jo todella vähän. Eikä tässä tapauksessa voida puhua edeltäjän rohkaisevasta esimerkistäkään, ellei sitten Saarisen kahden ensimmäisen kauden sijoja 12 ja 7 pidetä asiaa puoltavana seikkana.

Tulevaisuus näyttää miten Tappara-johdon harjoittama strategia toimii. Fakta on kuitenkin se että 2000-luvun alun huippujoukkue, ja sellaiseksi vielä viime vuosikymmenen puolivälissä yrittänyt organisaatio on ainakin hetkellisesti putoamassa keskikastin toimijaksi, jolle puolivälieristä eteenpäin selviäminen tarkoittaa menestystä ja sijat 5-8 tyydyttävää suoritusta. Tämä lienee väistämätön skenaario, koska jo ensi kaudelle joukkue heikentyy väkisinkin kun Lehterä ja Enlund sekä todennäköisesti Nieminen jättävät joukkueen. Seuraavalle kaudelle vaihtuu päävalmentaja, jolloin perinteisesti myös pelaajamateriaaliin ei ole uskallettu satsata (kuten kävi Saarisen avauskaudella 08-09). Tappara-kannattajien onkin syytä varautua laihoihin vuosiin, ellei Petri Mattila osoittaudu valmentajavelhoksi joka luotsaa Tapparan uuteen kukoistukseen vähän ennen 10-luvun puoliväliä. Vaikka tätä kuinka sydämestään toivoisi, niin tällä hetkellä se ei kuitenkaan vaikuta kaikkein todennäköisimmältä skenaariolta.

JARPPARA:
  Mazza veit sanat suustani! Hieno analyysi ja  kiitos- olen samaa mieltä kanssasi.

aksu2000:
herra (tai rouva) MAZZA. Minun mielestäni suurin virhe Tapparassa on fanien ylisuuret odotukset. Ja kun ne odotukset ei kuitenkaan
sitten täyty vaan heidän pitää AINA alkaa aukomaan päätään. Koko 90-luku etsittiin Korven kokoisten saappaiden täyttäjiä.
Ei sellaista valmentajaa tullut, kun sitä ei ole. Miksi pitää asettaa rima niin perkeleen ylhäälle. Ei kukaan valmentaja
saa enää niin paljon aikaseksi kuin 80-luvun huippuvalmentajat. Silloin vasta alettin keksimään mitä valmentaminen tarkoittaa
ja SM-liigassa nähtiin ensimmäiset yhteistyökykyiset valmentajat. Oikea valmentaminen oli 80-luvulla vasta alkanut
ja nyt valmennetaan ihan erilaisilla konsteilla. Vuosikymmenet eivät tuo automaattisesti Tapparalle mitään ja pyörä on keksittävä
aina uudelleen. Se, että Tappara joskus minunkin nuoruudessani on putsannut palkintopöydän vuodesta toiseen ei tuo mitään hyvää tähän päivään. Päinvastoin!!! Täällä ja katsomossa vilisee katkeria ihmisiä, jotka ilman mitään tietämystä ja perustelua vaatii edelleen korvenranen meriiteille jatkoa. Miksei Montreal Canadiens menesty tai Toronto... Olisko sielläkin samanlainen esihistoriallinen fanaattinen joukko, joka alkaa pudottamaan päitä vaikka joukkue jotenkuten pärjäisikin. Lehtien etusivut ovat sielläpäin syytöksiä varten ja ihmiset ovat valmiita lähtemään mellakoimaan kadulle hävityn playoffin jälkeeen.
Meidän pitäisi ottaa mallia Redwingsin menestyksestä. Etenkin kaivaa esiin mitä siellä tehtiin oikein 90-luvun lopussa ja 2000 luvun alussa.


Ajatteleppa Mazza lukusarjan 12 ja 7 jatkumoa. Se on 4.

Se kait sitä meinaa sitä, että suunta on oikea?

Ja miksi spekuloida vanhoilla jutuilla tai toisten virheillä odottaen että ne toistuisi?

Ljpp:

--- Lainaus käyttäjältä: aksu2000 - Huhtikuu 18, 2010, 00:30:54 ---herra (tai rouva) MAZZA. Minun mielestäni suurin virhe Tapparassa on fanien ylisuuret odotukset.
--- Lainaus päättyy ---

Mitähän tällä lauseella tarkoitat? Jos ole oikein palstakirjoituksia tulkinnut, niin fanien odotusarvot ovat suorassa playoff-paikassa, eli top-6 sijoitus runkosarjassa. Tämä on linjassa Tapparan viimeksi julkaisemien tavoitteiden ja strategian kanssa, joskin virallinen versio sisälsi myös kasan mitaleita ja mestaruuksia. Top-6 antaa mahdollisuuden pelata mitalipeleissä. Tämä ei ole mitenkään epärealistinen tai ylisuuri tavoite.

Pitkällä tähtäimellä Tapparaa (ja Ilvestä) paremmilla resursseilla liigassa touhuavat vain Jokerit, HIFK, Lukko ja Kärpät. Näistä viimeisimmän hyvä tilanne pohjautuu edelleen viimeisinä mestis-kausina ja ensimmäisinä liigakausina tehtyyn hyvään tuottoon, jota tuki myös silloinen yleinen taloudellinen tilanne, mutta nyt dynastian loputtua saattaa tämä etu huventua jos Kärpät sortuu "jokerilinjalle" ja yrittää ostaa menestyksen. Jokereilla ja HIFK:lla on talousalueen mukainen etu kaikessa mitä tekevät, mutta onneksi työn jälki on vuodesta toiseen heikkoa. Lukon talouden paikkaa RTK vuodesta toiseen, mutta menestys karttaa pikkukaupunkia, ellei nyt sitten pikkuhiljaa ala löytymään pitkäjänteisemmältä pohjalta.

Blues ei ole listalla koska sen budjetti riippuu täysin Salonojan mielentilasta - oma pohja ei vieläkään ole kovin kantava. JYP ja Kalpa ovat pinnalla nyt, mutta uskon joukkueiden lähinnä olevan aallon harjalla, mutta tulevat alas resurssiensa mukaiseen asemaan muutaman vuoden kuluessa. Turku on taantuva kaupunki joka herää jääkiekkoon jos joukkue on Top-6 kamaa, mutta hylkää sen yhtä nopeasti. Talous edelleen tiukalla ja tämän kauden menestys monen sattuman summa (keskikastin ristiin pelaaminen joka piti Tapparankin kuvioissa mukana 9 ottelun tappioputkesta huolimatta). Jossain taisi lukea Tepsin pelaajabudjetin olevan liigan 2. pienin.

Tulipa pitkä kirjoitus, pointti oli siis se että fanien odotukset eivät ole liian korkealla. Top-6 sijoitus tulee jos asiat Tapparassa tehdään oikein kaikilla tasoilla. Tästä ylemmäs päästään jos niitä aletaan tehdä erittäin hyvin. Hyvänä osoituksena on tämä kuluva kausi, joka olisi ollut hienosti käännettävissä mitalipelikaudeksi voittamalla yksi peli enemmän runkosarjassa ja sen jälkeen pudottamalla umpisurkea Lukko.
 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu