Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Mikko Saarinen - Tapparan päävalmentaja 2008-2010

<< < (397/420) > >>

coly:

--- Lainaus käyttäjältä: Mazza - Huhtikuu 08, 2010, 13:29:23 ---Mutta miksi joukkue taipui lopulta niin helposti hyvien otteluiden 2-4 jälkeen? Pettikö fysiikka vai eivätkö pelaajat itse uskoneet että Kalpa oikeasti voi kaatua? Miksi terävyys ja kiima katosi kun sarjan ratkaisu läheni?     

--- Lainaus päättyy ---

Fysiikka petti, yksinkertaisesti bensa loppui. Tämän huomasi jo Kuopiossa 3.erässä. Eilenkin Kalpa meinasi monesti päästä ylivoimahyökkäyksiin kun jätkät ei jaksanu tulla enää alaspain, sitten väkisin naama irvellä ehtivät vielä jotenkutin hätiin. Kuten Nieminen sanoi jonkun pelin aikana niin "me osataa jotenkin roikkua näissä peleissä mukana", tämä kyllä konkretisoitui eilen jokaisella tasolla. Säteri oli kaveri joka meinasi nyt astua esiin ja voittaa pelin Tapparalle. Jokainen jätkä antoi kaikkensa, sen näki ja uskoa oli ihan varmasti sillä muuten KalPaa ei olisi pystynyt näin hyvin haastamaan mutta väsymys vei voiton. Kyllä ne villikortti-pelit vain verottivat ja saattoi kenties loppujen lopuksi olla se siima mikä tämän sarjan käänsi KalPalle. Tappara pelasin tuon viikon aikana 3 peliä oliko 4pv sisään, kun KalPa sai huilata. On uskomaton asia jos Kärpät onnistuu tuolta nousemaan, en tosin siihen usko.

Jokatapauksessa naurettavia pelleilyjä nämä villikortti-pelit, kuten Jortikkakin sanoi: "Tulosta pitää kunnioittaa". Kun kerran sitä pitää kunnioittaa playoff-sarjojen jälkeen niin luulisi sitä kunnoitettavan myös runkosarjan osalta 58 pelin jäljiltä.

iroj:
Tämä Villi kortti- systeemi antaa selvästi etua runkosarjassa ykköseksi ja kakkoseksi sijoittuneelle.
Kyllä vanha systeemi että suoraan kahdeksan parasta aloittaa olisi parempi.
Villi kortti- kierros oli käytännössä viimeinen naula Tapparan arkkuun välierätoiveita ajatellen.

Tappara joutui pelaamaan 9 peliä 16 päivässä ja päälle 3 jatkoaikaa ja kyllä siinä kestävyys joutuu taatusti koville vaikka sitä olisi hyvin harjoiteltukin.
Eihän runkosarjassa koskaan pelata lähellekään näin tiiviissä tahdissa.
Ja NHL:ssä playoff-pelin jälkeen on vähintään yksi lepopäivä.
On tilastollista näyttöä että runkosarjassakin joukkueet keräävät huonommin pisteitä viimeisissä otteluissa jos joutuvat pelaamaan tiiviissä ottelutahdissa.

Saariselle pisteet siitä että tärkeimmillä hetkillä (Marraskuun kriisi ja potkuhuhut, runkosarjan viimeiset kierrokset taisteltaessa kuudennesta sijasta, playoff-pelit) joukkue pystyi parantamaan ja taisteluilmettä löytyi hyvin.

Ljpp:

--- Lainaus käyttäjältä: iroj - Huhtikuu 08, 2010, 14:13:54 ---Tämä Villi kortti- systeemi antaa selvästi etua runkosarjassa ykköseksi ja kakkoseksi sijoittuneelle.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä Villi kortti / sääli-playoff järjestelmä on kehitetty nimenomaan runkosarjan 1. ja 2. sijoittuneiden turvaksi. Muistaakseni systeemi sai alkunsa kun Jokerit tippuivat Kärpille ja SaiPalle joitain vuosia takaperin. Tämä aiheutti liigalla hirmuiset lipputulomenetykset kun isoin jäähalli oli pelattu ulos kevään ratkaisupeleistä.

kirvesrinta:

--- Lainaus käyttäjältä: Ljpp - Huhtikuu 07, 2010, 21:25:54 ---Mielestäni kautta pitää kuitenkin tarkastella kriittisesti, sillä faktahan on ettei säälijoukkue ole koskaan näistä peleistä jatkoon mennyt (Kärpillä on huomenna mahdollisuutensa). Siten tätä kautta ei suinkaan hävitty tänään, vaan se hävittiin kauden heikkoina jaksoina - pelkkä syöksykierteen pysäytys pitkissä tappioputkissa olisi nostanut Tapparan suoraksi playoff-joukkueeksi, tai vaikkapa yksi voitto enemmän liigan huonoimmasta joukkueesta.

--- Lainaus päättyy ---

Tätä mieltä minäkin. Missään nimessä ei voi sanoa, että kausi oli menestys. Tuloksellisesti Tappara saavutti ns. minimitavoitteen eli puolivälieräpaikan mutta ei Tapparan seurana, eikä Tapparan fanien tulisi koskaan olla tyytyväisiä säälipleijarisijoitukseen ja puolivälieristä kesälomalle sijoitukseen. Säälipleijareista ei olla koskaan välieriin päästy ja luultavasti jatkossakin tämä linja säilynee. Tapparalla olisi runkosarjan aikana ollut aivan mahdollista hankkia sama sijoitus kuin mitkä Tps tai Hpk tekivät, mutta näin ei käynyt. Nyt Tps ja Hpk pelaavat 4 parhaan joukossa ja Tappara on lomilla. Tähän ei voi missään nimessä olla tyytyväinen. Toki mm. Guollan puuttumisella loppukaudesta voidaan selittää paljon, mutta näinhän se menee että häviäjä keksii selitykset.

Tuloksellisesti Tapparan kausi täytti siis minimitavoitteet, joten sinänsä voisi sanoa myös valmennuksen täyttäneen tavoitteet tämän osalta. Kuitenkin jos analysoidaan tarkemmin niitä peliotteita tulosten taustalta, niin ainakaan itse en siihen tyytyväinen ole. Lehterän ketju runkosarjan aikana lähes yksinään raahasi joukkueen sääleihin. Kalpaa vastaan tämä koko kauden painanut väsymys alkoikin sitten jo näkyä otteissa. Kalpaa vastaan toki oli myös nähtävissä, että vastassa oli niin hyvin valmennettu ja pelitavaltaan hyvä joukkue niin että vaikea sitä oli voittaa. Pudotuspelit olivat kuitenkin hyvää peliä Tapparalta ja tällaisia otteita odottaisin koko kauden ajalta.

Mikko Saarinen on hieno ihminen ja suuri Tappara-sydämen omistaja mutta valmennustaidot ovat minulle vielä edelleen mysteeri. Jos esim. Tepsin Suikkasesta näki heti, että osaa asiansa (ekalla kaudella puolivälieriin ja tappio mestarille, tokalla kaudella mitalipeleihin) niin Saarisesta en kahden täyden kauden jälkeenkään tiedä mikä on jutun nimi.

Puhuttaessa parannusehdotuksista Tapparan peliin niin ainakin nämä termit tulevat mieleen: huolellisuus, tasaisuus, määrätietoisuus ja kurinalaisuus.

Hyvin usein ei oikein ainakaan katsomoon saakka ole välittynyt, että mitä Tappara oikeen haluaa kentällä tehdä, eli ts. lisää määrätietoisuutta pelaamiseen. Pelaajilla pitäisi olla syvällä alitajunnassa miten sitä peliä pelata, ettei se menisi liikaa yksin yrittämiseksi ja sellaiseksi, että vain yksilöt ratkaisee pelejä, ei joukkueen pelitapa.

Oman pään pelaamiseen tulee kiinnittää erityisesti huomiota. Menestyvä joukkue ei voi tehdä niin paljon virheitä oman pään pelaamisessa kuin mitä Tappara on nyt parin viime kauden aikana tehnyt. Tämä kiteytyy selkeästi avauspelaamiseen jossa tapahtuu jostain syystä paljon henkilökohtaisia virheitä pelaajille (mm. Halmeen virhe 0-1 maalissa vikassa pelissä Kalpaa vastaan). Purkukiekot menee ekalle vastustajalle jne. Uskon, että tässä on kyse pelitavallisesta ongelmasta koska näitä virheitä vaan sattuu niin paljon ja ns. kaikille pelaajille.

Lisäksi Tapparan otteet ovat heilahdelleet erittäin paljon (9 ottelun tappioputket yms), kotipelaamisessa on ollut paljon ongelmia (aneemiset otteet, surkeat Ilves-häviöt). Tähän on selkeä ratkaisu olemassa: vaatimustasoa on selkeästi nostettava!

Nousujohteisuutta otteissa on nyt kuitenkin ollut havaittavissa, viime kauden 13.sijan katastofista tämän kauden puolivälieriin. Saarinen on lisäksi nyt jo kahden kauden konkari joten kolmannella kaudella ei pitäisi olla enää ongelmaa ainakaan siitä, että ei olisi kokemusta taikka että ei olisi annettu aikaa ajaa pelitapaa sisään joukkueeseen. Näin ollen, ensi kauden menestymisen tavoitteeksi onkin otettava suora pudotuspelipaikka (sijat 4-6 runkosarjassa) ja välieräpaikka. Uskon ja toivon Leinosen pystyvän kasaamaan tähän tavoitteeseen pystyvän joukkueen (sellainen oli jo tälläkin kaudella olemassa).

mrcrowley:

--- Lainaus käyttäjältä: kirvesrinta - Huhtikuu 09, 2010, 11:15:28 ---
...


--- Lainaus päättyy ---

Erittäin hyvää tekstiä sinulta "kirvesrinta". Osaat selkeästi perustella antamasi kritiikin toisin kuin eräskin kaksinumeroinen nimimerkki.


--- Lainaus käyttäjältä: kirvesrinta - Huhtikuu 09, 2010, 11:15:28 ---Nousujohteisuutta otteissa on nyt kuitenkin ollut havaittavissa, viime kauden 13.sijan katastofista tämän kauden puolivälieriin. Saarinen on lisäksi nyt jo kahden kauden konkari joten kolmannella kaudella ei pitäisi olla enää ongelmaa ainakaan siitä, että ei olisi kokemusta taikka että ei olisi annettu aikaa ajaa pelitapaa sisään joukkueeseen. Näin ollen, ensi kauden menestymisen tavoitteeksi onkin otettava suora pudotuspelipaikka (sijat 4-6 runkosarjassa) ja välieräpaikka. Uskon ja toivon Leinosen pystyvän kasaamaan tähän tavoitteeseen pystyvän joukkueen (sellainen oli jo tälläkin kaudella olemassa).

--- Lainaus päättyy ---

Saarisen alkukausi oli floppi, toisella kaudella päästiin tavoitteeseen ja mitä kolmannella? Tämän nousujohteisuuden varjona on vain tuo ainainen tuuli, joka joukkueessa käy kauden jälkeen. Joka kauden jälkeen tähtiä/runkopelaajia lähtee muualle, joka vaikeuttaa pysyvämmän pelitavan rakentamista. Mielenkiinnolla odotan kelle jatkot leimataan ja ketä lähtee.. Pitkäjänteinen työ on jokatapauksessa ainoa keino menestyksen luomiseen nyky Sm-liigassa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu